Verkkovuorovaikutuspedagogin yöunet

Ensin olin, että jes, vihdoinkin kaikki joutuu etätöihin. Sitten olin, että voi hiiskatti, oliko ennen kaikki paremmin.

Aloitin ”kokonaan etätyön” vuoden 2017 alussa. Työnäni oli opettaa maahanmuuttajia kotoutumiskoulutuksessa verkossa ja suunnitella opetus niin, että arkipäivisin on strukturoitua vuorovaikutusta reilut viisi tuntia ja vajaan parin tunnin edestä kotitehtäviä. Näin opiskelijoiden työaika päivittäin on 7,5 tuntia eli sen verran, että on oikeutettu saamaan Kelalta yhdeksän euron kulukorvauksen työpäivästä. Koska ELY-keskus valvoo oppimistuloksia, olisin menettänyt työni vuodessa, jos opetusta ei olisi aikataulutettu ja rakennettu verkkoon reaaliaikaiseksi opetukseksi.

Olkoonkin se luokkahuoneen matkimista, mutta se on tänä päivänä hyvin monelle oppijalle paljon helpompi tapa hahmottaa yhtäkkiä verkkoon muuttunut opiskeluympäristö ja toimii myös paremmin kuin se, että räiskästään digiviestimellä lista itsenäisesti suoritettavia etätehtäviä, jotka sijaitsevat mikä missäkin, osa kirjassa, loput erilaisilla digialustoilla, joiden käyttöä ei ole opeteltu, erilaisten ohjeiden ja tunnusten takana.

blonde hair blur daylight environment
Suomi digiloikkaa… mutta loikkaako se 20 vuotta taakse päin vai 2020-luvulle? (Photo by Sebastian Voortman on Pexels.com)

Vähemmän on enemmän

Onnittelen nyt jo hienosti verkko-opetuksessaan onnistuneita opettajia! Työtä kuitenkin tuntuu riittävän. Moni on innostuksissaan laittanut luokista karanneet lampaansa niin koville, että monen oppijan hereilläoloaika viime viikolla tuntui menneen tehtävien tekemiseen. Höllätkää hyvät ihmiset ja antakaa oppijoillenne aikaa tutustua uuteen oppimistapaan ja tulla sinuiksi sen kanssa. Minimisuoritus alussa riittää. Myös itseltänne. Verkko on intensiivinen ja kuormittaa, kun niin moni ohje täytyy ymmärtää itse, etsiä tietoa itse ja hoksata missä mitäkin on: missä tehtävät ovat, missä ohjeet ovat, miten tehtävä tehdään, kenen kanssa, mihin palautetaan, milloin, missä opettaja on, missä kaverit on. Abstraktin systeemin hahmottaminen vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, mutta avautuu kyllä vähitellen.

Niin aloittelevan verkko-opettajan kuin aloittavan verkko-opiskelijan on hyvä ottaa pieniä askelia. Verkkoluokka on hyvä tapa aloittaa verkko-opetus, koska uusi verkko-oppija hahmottaa näin tilaa, jossa on mahdollista käyttäytyä ”normaalisti”, vuorovaikuttaa. Kun luokka ja sen toimintatavat verkossa on maalattu, on helppo siirtyä työskentelemään parin kanssa ja pienryhmissä – vuorovaikutuksen tila on murrettu ja käsitetään, että oppiminen jatkuu yhdessä, ”omaa lomaa” ei ole luvassa, eikä ketään jätetä oman onnensa nojaan.

child stepping on macaroni
Liikaa vauhtia? Ihan pienet askeleet riittävät nyt. (Photo by Tatiana Syrikova on Pexels.com)

Mikä on välttämätöntä vuorovaikutusta?

Olen ihmetellyt viikon ajan, kun opetusteknologit sosiaalisessa mediassa suosittelevat palaamaan asynkronoidun opetuksen aikaan (suom. Itsenäisesti opiskeltavat Moodle-kurssit joiden kulta-aika päättyi suunnilleen vuonna 2002) ja kehottavat, ettei kannata järjestää vuorovaikutteista opetusta videoyhteyksin. Kuulun ilmeisesti itsekin tähän opetusteknologi- tai teknologiaopetusporukkaan, enkä suosittele näinä poikkeusaikoina, kun sosiaalista kanssakäymistä muutenkin rajoitetaan, rajoittamaan vielä vuorovaikutusta oppijoiden kanssa. Syytä ihmetellessä olen kuullut, että datansiirto kuormittaa verkkoja. Kyllä chat-porinan kuuluu käydä kuumana aamuisin ja iltapäivisin.

Jaaha. Datarajat paukkuvat, ja samaan aikaan striimaan tuhansien muiden tapaan Spotifya ja YouTubea sekä rankaisen lonkankoukistajiani online-joogassa. Korkeakouluissa verkko-opetustaan aloitteleville sanotaan, että unohda aikaan sidottu verkko-opetus ja videoyhteys. Käytä sitä vain, kun se on välttämätöntä. Kukaan ei määrittele, mikä on välttämätöntä. Samaan aikaan tuijotamme päivittäistä hallituksen tiedotustilaisuutta Yle Areenalta, Netflixistä Pandemia-sarjaa ja Sex Educationia. ”Keksi jotain muuta kuin reaaliaikaista vuorovaikutusta!” Töiden jälkeen perjantaisin voi sitten soitella videopuheluita ja juoda virtuaalikaljoja kavereiden kanssa.

Ihanko todella tunnin tai parin reaaliaikainen yhteys opettajan ja oppijan välillä on pahin uhka datakuormitukselle?

Teknologia vai pedagogiikka edellä?

Opettajille suosittelen lämpimästi jälkimmäistä. Ihminen edellä niin kauan kuin per.. verkko kestää. Euroopasta on kuulunut viime päivinä, että monet maat vain sulkivat koulunsa, eikä kukaan edes kysynyt, miten opetus järjestetään. Suomessa opetus järjestetään verkossa, niin kauan kuin se kestää ja suomalaiset opettajat tulevat olemaan koronasodan ansioituneita veteraaneja.

person going through a broken wire fence
Verkko meni rikki. Voidaan aloittaa itsenäinen opiskelu. (Photo by Zachary DeBottis on Pexels.com)

Valitettavasti moni opettaja on alkanut ajatella, että vuorovaikutus omassa opetuksessa ei ole välttämätöntä ja lataa ikiaikaisen perinteen mukaisesti suljettuun verkkoympäristöön tai WhatsAppiin itseopiskelumateriaalin tai etätehtävät, jotka opiskelija voi yksin katsella ja kysyä tarvittaessa apua opettajilta. Kuka kysyy, jos ei ole pakko? Vastaus: ne, jotka muutenkin pärjäisivät yksin. Kuulostaa paratiisilta, jossa olisin itse viihtynyt koululaisena, joka piti normaaliopetusta kiduttavan hitaana maailmassa, jossa eriyttämistä ei ollut vielä olemassa. Tämä sopii varmasti itseohjautuville ja motivoituneille oppijoille. Kuinka paljon heitä on? Puolet? Kolmasosa? Entä loput?

Sammuta pienet tulipalot ensin, syöksy sitten liekkeihin

Kaikki eivät tarvitse rutiineja ja ryhmäkuria. Verkko on oikea eriyttämismahdollisuuksien kultakenttä. Koulutien kolmiloikkaajat voi ja kannattaakin laittaa tekemään opintoja omaan tahtiinsa, kunhan muistaa huomioida välillä heidätkin.  Sitten voikin aloittaa muun porukan vetämisen mukaan verkko-opetukseen. Tässä eivät auta verkkoteknologiavipstaakit, joiden opetteluun opettaja joutuu käyttämään aikaa, että osaa neuvoa oppijoilleen, miten niitä käytetään ja lopulta, kun oppija on oppinut käyttämään vipstaakia, paukut eivät enää riitä sen miettimiseen, mitä piti oppia. Kun opettaja aloittaa verkko-opetuksen ensimmäistä kertaa elämässään, voi lähteä ilman omantunnontuskia tai riittämättömyyden tunteita etenemään helpoimman kautta. Ei tarvitse yrittää olla ”luova” tai ”teknologiamahdollisuuksien tietäjä”.

Suoremmin tuskin voin sanoa: sinä, oppijat ja pienten oppilaiden vanhemmat pääsette kaikki muutenkin stressaavassa tilanteessa helpoimmalla, kun aloitatte pienimmästä, mutta tärkeimmästä: kommunikaatio, vuorovaikutus. Siitä voi edetä omaan tahtiin härveleihin, softiin ja applikaatioihin. 

Mitä olisit tehnyt luokassa tänään? Miten teet sen verkkoluokassa tai luokan yhteisessä chatissa niin, että aktivoit oppijoita, mutta olet kuitenkin koko ajan läsnä? Tähän auttaa se, että opettaja näyttää, kysyy ja aktivoi… reaaliajassa ja vuorovaikutuksessa. Oppiminen tapahtuu keskustelemalla ja miettimällä yhdessä: jaetaan omaa resurssia toisille, osallistutaan ja osallistetaan. Kun ei olla fyysisesti samassa tilassa, on kommunikoitava välittömämmin, rohkeammin, täsmällisemmin ja suoremmin. Monotonisia luentoja ei kannata pitää edes aikuisille. Opettajan täytyy varmistaa ymmärrys, sillä verkossa tipahtaminen on koulua rankempaa: yksin kotona tipahtava putoaa todella syvälle.

Helppo voi olla myös laadukasta

Olen nähnyt dataa siitä, että strukturoitu vuorovaikutus verkossa takaa hyviä oppimistuloksia, kun opetus järjestetään kokonaan verkossa. Vuorovaikutuksellinen verkko-opetus edistää esimerkiksi kielenoppimista, integroitumista ja oppimismotivaatiota. Strukturoitu verkko-ohjaus edistää omien tavoitteiden kirkastamista, yksilöllisten ura- ja opintopolkujen suunnittelua, työnhakua, työllistymistä ja taas kerran, integroitumista. Teen datasta artikkelia väitöskirjaani, joten siitä myöhemmin (tänä vuonna) lisää.

Ilman strukturoitua vuorovaikutusta oppimistulokset ovat toisenlaiset. Suuri osa oppijoista ei pysty opiskelemaan ja ohjautumaan itsenäisesti, varsinkaan, jos ei tunne opettajaa ja opiskelukavereita, ja jos ei pääse riittävän usein tilanteeseen, jossa voi kysyä ja vaihtaa ajatuksia. Poikkeustilanteissa ihmiset eivät kaipaa opeteltavaksi lisää uusia kommervenkkejä, vaan turvallisuutta ja (vertais)tukea. Esimerkiksi käänteinen luokkahuone (flipped classroom) toimii verkko-opetuksessa hyvin ja edellyttää sekä itsenäistä työtä että aktiivista osallistumista: tutustu materiaaliin, kokoonnutaan ja tehdään yhdessä.

opetanilmanpaata
Mikä on välttämätöntä vuorovaikutusta ja kameran käyttöä? (Kuva: Anita Hartikainen Art House)

Ihannemaailmassa kaikki oppivat mitä haluavat, missä tahansa

Ihannemaailma on valitettavasi olemassa vain meidän opetusalan tutkijoiden ja kehittäjien päässä. Luultavasti olemme itse sellaisia otuksia, jotka rakastavat oppia kaikkialla kaiken aikaa estoitta, rajoitteitta, omin päin.

Todellisuudessa…

Edes yliopistoissa lähellekään kaikki opiskelijat eivät halua oppia ja opiskella yksin ja itsenäisesti. Olen teettänyt kolmena vuonna Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen äidinkielen ja kirjallisuuden opetusharjottelijoille kyselyn (tästäkin on ilmestymässä väikkäriartikkeli, toivottavasti tänä vuonna) heidän verkko-oppimis- ja opettamisvalmiuksistaan. Joka vuosi yli puolet on ollut sitä mieltä, että parempi on opiskella paikan päällä, luokassa toisten kanssa. Vuosi vuodelta asenteet verkko-opiskelua kohtaan muuttuvat kuitenkin positiivisemmaksi, sillä verkkokoulutus on kehittynyt kovaa vauhtia vuorovaikutteisemmaksi, ennen kuin paradigmaa alettiin määritellä viime viikolla takaisin 90-luvun suosituksiin.

Vuorovaikutus ja kohtaaminen tuovat verkko-opetukseen laatua: keskustelua, näkökulmia tehtäviin, vuoropuhelua opittavista teemoista ja elämästä, verkostoja ja ennen kaikkea ajatusten vaihtoa, mikä on tällaisina poikkeusaikoina ensisijaisen tärkeää, kun ihmisiä ei voi kohdata missään. Jos möllötetään yksin kotona viikkotolkulla, opettajien ja opiskelukavereiden näkeminen verkossa ja kaikenlainen jutustelu työn lomassa pitää meidät järjissämme. Tämän takia verkossa kannattaa suosia esimerkiksi pienryhmätyöskentelyä, johon opettaja pääsee tarvittaessa osallistumaan: oppijat pääsevät keskustelemaan, mutta pienemmällä porukalla. Opettaja on saavutettavissa, mutta ei koko ajan niskaan hengittämässä.

Viime aikojen vuorovaikutusta vastustavien ohjeistusten perusteella voisi kuvitella, että jos opettaja avaa videoyhteyden ja alkaa alustaa teemaa ja ohjeistaa tehtäviä videoyhteyden välistyksellä, tapahtuu kauheita. Räjähtääkö internet? Vai onko pahin uhka sittenkin se, että yhteys alkaa tahmata ja video pitää laittaa kiinni?

koira_zoom
”Anteeksi, voisitteko tulla antamaan minulle nakin?”, etäkoira kuiskaa.

Suomi etätöihin. Zoom käyttöön ja kokoukseen!

Ensi viikko alkaa etätyössä suurella osalla suomalaisista. Moni on ensimmäistä kertaa siinä tilanteessa, että kokouksia ei voi järjestää työpaikoilla, vaan täytyy järjestää verkkokokous. Monella on kokemusta verkkokokouksiin osallistumisesta, mutta ei välttämättä järjestämistä.

Ei huolta, apua löytyy kyllä!

Suosin Zoomia, koska sen ilmainen versio toimii tällä hetkellä parhaiten. Äänet ja videokuva ovat yleensä moitteemat ja näytön jakaminen helppoa. Ensimmäisen kerran jälkeen laitteet muistavat kirjautumisen. Microsoftin Teams toimii ihan hyvin, mutta sen kehitys on kesken ja vastaavasti taas Skype for Businessin tuki on osin loppunut / loppumassa ja koko sovellus kuolemassa ensi vuoden heinäkuussa, joten se toimii ajoittain todella huonosti. Googlen Hangouts toimii myös hyvin, jos sinulla on käytössä Google Education -paketti ja opiskelijoilla on Google-sähköposti.

Ilmainen Zoom-kokous voi kestää ohjeen mukaan 40 minuuttia, sitten kokous täytyy avata samasta linkistä uudelleen. Jos sinulla on Zoom-lisenssi tai saat ohjelman käyttöön työnantajalta, käyttöaika on rajaton.  Jostakin syystä oma ilmais-Zoomini pysyi tänään auki tuntikausia, eikä katkaissut yhteyttä välillä.

Kasasimme ohjeet, miten saat ladattua ja asennettua ilmaisen Zoom Cloud Meetings -ohjelmiston laitteellesi, jos sinun täytyy ylihuomenna järjestää elämäsi ensimmäinen verkkopalaveri.

OHJEET

Lataa ohjeet PDF:nä täältä

I. Näin asennat ja otat käyttöön Zoom Cloud Meetingin, kun sinun täytyy järjestää palaveri.

II. Näin osallistut Zoom-kokoukseen tietokoneella, kun sinulla on linkki ja Chrome-selain.

III. Näin asennat mobiilisovelluksen ja voit osallistua Zoom-kokoukseen.

kuvituskuva_zoom
Kun asennat Zoomin, etsi ja testaa tarpeelliset työkalut.

Kiitos avusta ja mobiilin testaamisesta Kosti Koistiselle sekä saavutettavan verkko-opiskelun pro tipseistä Marja Aholalle!

Voit jättää kommentteja tai viestiä, jos ohjeet kaipaavat täydennystä, huomaat puutteita tai kaipaat ohjeistusta jostain muusta etätyön/-opettamisen/-opiskelun osa-alueesta.

afterwork
Perjantaina, kun Suomi suljettiin, verkko-opettajat olivat afterworkeilla etänä. Kippis ja voimia!

 

 

Luetut kirjat 2019

Lukuhaaste

Luin Helmet-lukuhaastetta, jossa oli 50 kirjaa. Vuonna 2015 onnistuin lukemaan haasteen täyteen ja yli, joten kokeilin taas suurin kuvitelmin. Suoritukseni oli keskiverto 33/50.

Lukuhaasteen suunnittelussa on oma hupinsa. Käytin haasteen nettisivuilta löytyvää Excel-pohjaa, jolla saa tehtyä kunnon taulukot ja kaaviot. Lukemisen suunnittelu on merkittävä ja hyvin tyydyttävä osa lukuhaastetta, joten uuden haasteen julkaisu 30.12.2019 olikin pieni shokki, kun hyvin suunniteltu 2019 oli vielä pahasti vaiheessa ja uuden lukuvuoden suunnittelu piti aloittaa uusilla haastekohdilla.

Kirjat on järjestetty lukemisen aloituspäivän mukaan. Luen yleensä neljää viittä kirjaa samaan aikaan, joten vuoden lukuhaastesta jäi kesken viitisen kirjaa.

Luetut 2019 

Kirjan nimi Kirjailija Ensisijainen haastekohta
Beta Anders Vacklin, Aki Parhamaa 13. Kotimainen lasten- tai nuortenkirja
Uuden nimen tarina Elena Ferrante 18. Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Minun tarinani Michele Obama 10. Rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja
Pahan polku Robert Galbraith 12. Kirja liittyy Isoon-Britanniaan
Nimettömät Enni Mustonen 17. Kirjassa on kaksoset
Idiootit ympärilläni Thomas Erikson 3. Kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota et yleensä lue
Mustasukkaiset Enni Mustonen 6. Rakkausromaani
Nukkekaappi Jessie Burton 36. Kirjassa ollaan yksin
Heistä tuli taiteilijoita VIlja-Tuulia Huotarinen 47. Kirjassa on alle 100 sivua
Christine F. Huumeasema Zoo 44. Kirja kertoo Berliinistä
En palaa takaisin koskaan luulen Satu Vasantola 45. Kirjan nimessä on kieltosana
Tähtiin kirjoitettu virhe John Green 9. Alle 18-vuotiaan suosittelema kirja
Born to Run Bruce Springsteen 21. Julkisuuden henkilön kirjoittama kirja
Lost in Suomi Tim Walker 23. Kirjan nimessä on jokin maa
Kerro minulle jotain hyvää Jojo Moyes 28. Kirjan kannessa on kuu
Sielujen saari Johanna Holmström 40. Kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia
Kaikki rahasta Julia Thuren 35. Kirjassa on yritys tai yrittäjä
Totuus Harry Quebertin tapauksesta Joël Dicker 2. Kirjassa etsitään kadonnutta ihmistä tai esinettä
Sotaleski Enni Mustonen 29. Kirjassa nähdään unia
Valkoinen kuolema Robert Galbraith 31. Kirjassa kuljetaan metrolla
Riadin tytöt Al-Sanea, Rajaa 38. Jossain päin maailmaa kielletty kirja
Ne jotka lähtevät ja ne jotka jäävät Elena Ferrante 19. Et pidä kirjan nimestä
Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku Kauppila, Päivi Annika; Silvonen, Jussi; Vanhalakka-Ruoho, Marjatta 34. Kirjassa on usean kirjoittajan kirjoituksia
Innostu ryhmästä Saara Repo-Kaarento 25. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole lukenut aiemmin
Kunnes löydän sinut John Irving 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Opintiellä Tara Westover 15. Kirjassa käsitellään jotain tabua
Elämäni kirjakauppiaana Shaun Bythell 32. Kirjan nimessä on ammatti
Kadonneen lapsen tarina Elena Ferrante 42. Kirjailijan nimi viehättää sinua
Homopojan opas Eino Nurmisto 46. Kirjassa on trans- tai muunsukupuolinen henkilö
Bolla Pajtim Statovci 20. Kirja käsittelee sinulle entuudestaan vierasta kulttuuria
Rouva C. Minna Rytisalo 11. Kirja käsittelee naisen asemaa yhteiskunnassa
Yösyöttö Eve Hietamies 33. Olet nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan
Hiilenmustat aamut Brett Anderson 24. Sokkona hyllystä valittu kirja

Poimintoja ja suosituksia

Brett Anderson: Hiilenmustat aamut on ihana ja niin engantilainen pikkukirja. Anderson halusi kirjoittaa omannäköisen artistielämäkerran ja onnistui siinä. Ennen Suedea Anderson opiskeli arkkitehtuuria ja sen kyllä huomaa taitavasta paikkojen ja tilojen kuvauksista.

Elena Ferranten Napoli-sarja on mielettömän hieno kuvaus 50-luvun Napolissa kasvaneiden lasten maailmasta, kasvamisesta ja elämästä läpi 1900-luvun jälkimmäisen puoliskon. Naisnäkökulma on hämmästyttävän raikas tässä kontekstissa. HBO julkaisi ensimmäisestä osasta loistavan sarjan My Brilliant Friend vuonna 2018. Toisen kauden julkaisu tapahtuneen pian kuluvan vuoden aikana.

Ahaa, näinkin rahan kanssa voisi toimia! Näinkö sitä kuuluisi käyttää? Julia Thurenin Kaikki rahasta toimii hyvänä oppaana kolmekymppiselle, joka laittaa tulot mieluummin haisemaan kuin sijoituksiin.

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta oli hulvaton, monipuolinen ja ahmittava. Reilu 800 sivua vilahti silmissä. Kirjassa on kaikki elementit kohdallaan: kirjailija, murhamysteeri, pienen kaupungin väki, rakkaustarina, huumoria ja yllättäviä käänteitä.

Rajaa Al-Sanean Rijadin tytöt meni haastekohtaan, jossa luettiin kiellettyjä kirjoja. Jos tämäntyyppinen kirja julkaistaisi länsimaissa, se täyttäisi kaikki chick lit -hömpän ainekset. Läntisestä näkökulmasta huomio kiinnittyy naisten (myös rikkaiden ja kouluttujen) hyvin rajoitettuihin ja kontrolloituihin toimintamahdollisuuksiin Saudi-Arabiassa. Vihaksi pistää, mutta onneksi on Al-Sanean kaltaisia emansipaattoreita, jotka uskaltavat kirjoittaa.

Thomas Erikson: Idiootit ympärilläni on samanlaista hihamerkkeilyä ja pseudopsykologiaa kuin Myers-Briggsin tyyppi-indikaattori, tässä ihmiset vaan värikoodataan. En suosittele kenellekään. Hirveää kuraa. Jos haluaa kehittää johtamistaitoja, ammattiopistojen ja avointen korkeakoulujen kurssit ovat parempia.

helmet lukuhaaste 2019.jpeg

 

 

Uraohjauskeskusteluni

Tartuin tänään uraohjauserkon kehityshankkeeseen eli erikoistumiskoulutuksen lopputyöhön. Kehityshankkeessa kirjoitan ammattilehteen artikkelin, jossa mallinnan ohjausprosessia Arffmanin Verkkokotossa.

Sen sijaan, että kirjoittaisin tätä artikkelia, pidinkin itselleni uraohjauskeskustelun. Mitä nyt tapahtuu ja mitä haluaisin tulevaisuudessa tapahtuvan?

ohjaan
Valikoima kuvankaappauksia videotallenteesta, jossa käyn ohjauskeskustelua opiskelijani kanssa.

Uusi työ uusissa ympyröissä = sama työ samassa paikassa

Vaihdoin työpaikkaa 1. elokuuta. Nollatuntisopimus mahdollisti ketterän vaihdon toiseen työpaikkaan, kuten se mahdollistaa takaisin palaamisenkin. Nyt teen Lahden ammattikorkeakoulussa 13 kuukautta hanketta, jossa kehitetään 10 opintopisteen verkkokurssi korkeakoulutetuille maahanmuuttajille. Työnimikkeeni muuttui kotoutumiskouluttajasta TKI-asiantuntijaksi ja projektipäälliköksi. TKI-asiantuntijasta minulle tuli mieleen LVI-asentaja sillä erotuksella, että tiesin, mistä LVI on lyhenne. Minulle selvisi kyllä pian, että TKI-asiantuntija on tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioasiantuntija. Hyvä! Tässä työssä saa tutkia ja kirjoittaa.

Pyynnöstä sain LAMKista etätyösopimuksen, sillä halusin jatkaa työskentelyä, kuten aina ennenkin: omasta työhuoneestani kotoa käsin koko Suomeen. Tämä on loistava esimerkki joustavasta työpaikasta ja tilanteesta, jolloin työn projektiluontoisuudesta ei tule ongelmaa minun henkilökohtaisen elämäni tasolla. Sen lisäksi, että saan jatkaa töitä tutussa huoneessani, jatkan samaojen juttujen parissa kuin ennenkin: teen verkkoon ulkomaalaistaustaiselle kohderyhmälle niin hyvää koulutusta kuin suinkin voin. Kurssin tarkoitus on edistää yrittäjyysvalmiuksia ja vahvistaa suomen kielen taitoa ja sitä myöten vahvistaa ulkomaalaistaustaisen asemaa työmarkkinoilla tai työllistää itsensä. Kotouttamisen kentällä siis jatketaan. Koulutukseen voi hakea 15.10.2019 asti täältä.

Kurssimainos:

Lisää elinikäistä oppimista

Innostun opiskelusta. En ilmeisesti voi tehdä sitä liikaa. Olen aloittanut tänä syksynä kaksi tietojenkäsittelyn peruskurssia Turun yliopistolla. Nämä ovat niin sanottuja siltaopintoja, jotka minun täytyy suorittaa, koska teen tohtoriopintoja tietojenkäsittelyyn siksi tai siitä huolimatta, että tulen humanistitaustasta, kotimaisen kirjallisuuden jalosta pääaineesta.

Suosittelen koodauskursseja kaikille perfektionistitytöille ja -naisille tai sellaisiksi identifioituville. Koodaus on nimittäin niin vaikeaa, että sitä opetellessa ropisee turhan suuret kuvitelmat itsestään ja omasta älykkyydestään. Näiden kurssien kanssa saa taputtaa itseään olalle, kun saa kurssin läpi. Epätoivon ansiosta olen löytänyt uusia viiteryhmiä, kuten Ompeluseuran (eli naisten) LevelUp -koodarit ja #Mimmitkoodaa-yhteisön.

design desk display eyewear
Python, frontti, bäkki, dekki, häcki – whaaat????

Opiskelen yliopistolla syksyn aikana myös kurssin Academic Writing For Researchers. Parin deadlinen ansiosta olen jo saanut kirjoitettua väitöskirjani ensimmäistä artikkelia jopa puolentoista sivun verran. Enää ei tunnu ”ihan ufolta” ajatus siitä, että kirjoitan väitöskirjan englanniksi. Ennen kuin huomaankaan olen lähempänä puolta väliä kuin lähtöruutua… Vai mitä?

Väitöskirjani etenee tänä syksynä lisäksi yhden demo-opetuskokonaisuuden verran. Suunnittelin ja toteutan Turun yliopiston äidinkielen ja kirjallisuuden opetusharjoittelijoille neljä kuukautta kestävän demonstraatiokokonaisuuden, jossa on nyt tutustuttu siihen, mitä on opettaminen verkossa, minkälaista vuorovaikutusta siinä on ja miten opetusta toteutetaan. Loka-marraskuun aikana tutustumme vielä siihen, miten opetussuunnitelmasta muotoillaan osaamistavoitteita ja miten tavoitteen voi toteuttaa verkko-opetuksessa. Lopuksi opiskelijat pääsevät opettamaan opetustuokion Arffmanin Verkkokoton opiskelijoille ympäri Suomen. Ajattelin aloittaa väitöskirjajutuista videoblogin, jahka ehdin joku päivä tälläytyä sen verran, että viitsin omaa päätäni kuvata.

Lisäksi hain ja pääsin johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoon, koska minulla on nyt sopiva työpaikka tehdä tuo tutkinto näyttöinä. Näin saan tehtyä näkyväksi sen osaamisen, jota saan nyt projektipäällikkönä. Äitini uteli tulevaa ammattinimikettäni. Päätimme, että se on sitten varmaan ”johtaja”.

Mitä seuraavaksi? 

Perustin Facebookiin ja Slackiin Verkko-opettaja-ryhmän sekä ostin verkko-opettaja.com-domainin. Yllätyin, kun ryhmään tuli yli sata ihmistä alle vuorokaudessa. Koska väitöskirjani keskiössä on opettajan työ verkossa, ajattelin, että yhteisön rakentamisesta olisi iloa kaikille verkko-opettajille tai digitaalista työelämää kohti kulkeville. Jos hulluimmat suunnitelmani toteutuvat, verkkosivusto voisi toimia verkko-opettaja-yhteisön viestintä- ja tiedotuskanavana, jonka kautta välitetään tietoa, kokemuksia ja asiantuntijatyötä. Jatkan joka tapauksessa näiden henkilökohtaisten sekä ajoittain sopimattomien ryöpsäytysten satunnaista kirjoittelua tähän Koodinpurkaja-blogiini.

Hain Turun yliopiston Tekoälyakatemian uuteen sivuaineopintokokonaisuuteen. Innoissani tein jo kaikille avoimen Elements of AI -kurssin verkossa. Toivon, että saan ensi vuoden aikana tehtyä nämä opinnot ja verkostoidun tekoälytutkijoiden kanssa. Sitten saan neronleimauksen, miten dataa ja tekoälyä voisi soveltaa jollakin verkkokoulutukseen ja työllisyydenhoitoon liittyvällä alueella.

certificate-elements-of-ai-fi.png
Elements of AI -kurssilta sai sunnuntai-iltana kello 21.30 ehdan kurssitodistuksen.

Lisäksi toivon, että saan jonkin uuden projektin tai rahoituksen, että voin jatkaa yhä väitöskirjaani – tai mahdollisesti jatkaa sitä päätoimisesti – sekä niitä asioita, jotka parhaiten osaan tai kuvittelen osaavani, koska ne kiinnostavat minua: tutkimista, kirjoittamista, keskustelua ja digitaalisten palvelujen tuottamista.

Janne Kuja-Lipasti ja Arffmanin Verkkokoton laulu:

Työnhakijana verkossa

Käsitteellisyydestä

Uraohjauksen erikoistumisopintoni ovat loppusuoralla. Viimeisen intensiivisen koulutusviikonlopun aikana hoksasin, että olen kaikessa kiireessä unohtanut kirjoittaa menetelmäanayysikurssilla esittelemästäni menetelmästä analyysin.

Ajattelin kirjoittaa sen tänään, mutta – pahoittelut ohjaajilleni – kirjoitankin blogipostauksen siitä, miten työmarkkinapotentiaalia ja uraa voi edistää verkossa.

Englannin kielen termi career on paljon laajempi kuin suomalainen ura, joka yhdistetään usein etenemisenä työpaikasta ja palkkaluokasta toiseen. Career-termillä tarkoitetaan elämänuraa eli kaikkea, mistä yksilön persoonallinen elämä muodostuu. Iloksenne piirrän tähän Powerpointilla käsitekartan siitä, mitä laajemmin käsitetty ”ura” tarkoittaa.

career_kuva
Lähteenä mm. Kauppila, Silvonen, Vanhalakka-Ruoho 2015: Toimijuus, ohjaus ja elämänkulku

Ohjausmenetelmänä verkko

Ohitin kirkkaasti tehtävänannon, kun esittelin menetelmäanalyysikurssilla verkkoa opetus- ja ohjausmenetelmänä. Verkkohan ei ole menetelmä, vaan tila, jossa opiskelua, opetusta ja ohjausta voi tehdä. Menetelmät voivat olla samoja kuin luokkahuonetilassa, uusia sovelluksia niistä tai kokonaan uusia keksintöjä. Menetelmä on esimerkiksi tehtävätyyppi, joka soveltuu verkko-opetusympäristöön hyvin.

Ajattelin selittää menetelmättömyyteni jotenkin parhain päin analyysissani, mutta sitten luin artikkelin Building online employability – A guide for academic departments ja innostuin siitä, miten opiskelijoille voisi opettaa oman työmarkkinapotentiaalin kehittämistä verkkoon.

Työmarkkinakelpoisuus ja uralukutaito

Tällä hetkellä suosittuja sosiaalisia medioita oman työmarkkinaprofiilin kehittämiseen ovat Facebook, LinkedIn, Twitter ja blogit. Artikkelissa puhutaan ”digital career literacysta” eli digitaalisesta uralukutaidosta, joka vapaasti suomentaen tarkoittaa sitä, että verkossa voi kehittää omaa uraprofiilia ja edistää omaa uraa haluttuun suuntaan näiden rakennuspalikoiden avulla.

Seuraavaksi esittelen uralukutaidon seitsemän C:tä, joille mietin sopivia vastaavuuksia suomeksi ja tein niistäkin käsitekartan.

Seitsemän C:tä eli suomeksi MKKYVLK(M)

  1. Changing, muuntuvuus
  2. Collecting, kerääminen
  3. Critiquing, kriittisyys
  4. Connecting, yhteys
  5. Communicating, vuorovaikutus
  6. Creating, luovuus
  7. Curating, kuratointi (tai manipulointi)

career_kuva_7c

  1. Muuntuvuudella tarkoitetaan sitä, että oppiminen on elinikäistä. Yksilöllä on mahdollisuus kehittyä, kehittää ammattitaitoansa tai muuttaa mieltään ja tehdä jotain muuta, koko elämänsä ajan. Omia sosiaalisen median profiileja ja ansioluetteloa voi muokata ja käyttää sen mukaan, mitä uusia mielenkiinnon kohteita tai uratoiveita yksilöllä on.
  2. Keräämisellä tarkoitetaan oman työuran ja elämänuran kannalta merkityksellisen tiedon keräämistä. Miten voi etsiä, jäljittää ja varastoida uran kannalta hyödyllistä tietoa? Verkosta löytyy paljon tietoa erilaisista työpaikoista, urista sekä koulutuksen ja työn yhteensopivuudesta, jos etsijä osaa käyttää hakukoneita tehokkaasti ja keksii sopivia hakusanoja.
  3. Kriittisyys on arviointia siitä, onko verkosta löytyvä tieto luotettavaa vai epäluotettavaa. Lukutaito kehittyy lukemalla, kriittinen lukutaito myös. Urakysymyksissä tiedon kriittinen arviointi perustuu kuitenkin usein mielipiteeseen. Esimerkiksi oman CV:n esittämiseen ei ole yhtä oikeaa ja parasta tapaa, kuten pohdin blogissani Nykyaikainen ansioluettelo. CV:tä voi muuttaa ja kehittää omia uratoiveita, uutta kokemusta, halututtua työpaikkaa ja mahdollisen rekrytoijan mieltymyksiä arvioiden.
  4. Yhteys, kontakti, kontaktointi… Hyödyllisiä työelämäkontakteja syntyy esimerkiksi opiskelupaikoissa, harjoittelupaikoissa, opiskelijayhteisöjen bileissä, mutta verkolla ja digitaalisella verkostoitumisella on yhä suurempi merkitys verkostojen laajentamisessa, ammatillisen ja asiantuntijatiedon välityskanavana sekä kontaktivarastona. Sosiaalisesta mediasta löytyy paljon potentiaalisia työantajia – sekä yrityksiä että yksittäisiä henkilöitä, jotka rekrytoivat työntekijöitä. Muun muassa Twitter ja LinkedIn ovat matalan kynnyksen kontaktoinnin paikkoja, joissa voi ottaa yhteyttä viestillä, tägäämällä tai osallistumalla keskusteluun mielenkiintoisten työnantajatahojen kanssa.
  5. Vuorovaikutus tai kommunikaatio on kieltä. Kirjoita oikein ja kiinnostavasti, niin teet vaikutuksen verkossa urasi kannalta hyödyllisiin kontakteihin. Kirjoittaminen ei kuitenkaan ole kaikki kaikessa. Verkko ja sosiaalisen median kanavat tarjoavat lukuisia tapoja hakea työtä, osoittaa kiinnostusta tiettyyn työhön, ottaa yhteyttä työnantajiin ja kasvattaa samalla uraverkostoja. Mitä tykkäätte Longridgen, Hooleyn ja Stauntonin artikkelissa mainitusta Lindsay Blackwellin työhakemuksesta?
  6. Luovuus tai luominen on sisällön tuottamista. Nykyään kuulee jupinaa siitä, että jokaisen pitäisi osata toimittajan ja graafisen suunnittelijan taidot työnhaussa. Sanoisin, että ei tarvitse osata, mutta luovuus on valttia kaikissa työpaikoissa kaikilla aloilla. En ajattelisi niin päin, että ”nykyään pitää osata” vaan ennemmin niin, että ”nykyään saa näyttää ja kertoa ilmaisin välinein potentiaalisille työnantajille, mitä osaa”. Monilla asiantuntija-aloilla on hyödyllistä osata a) kirjoittaa oikein b) ymmärtää minkälaisia päivityksiä ja julkaisuja sosiaaliseen mediaan voi ja kannattaa tehdä c) valokuvata, videokuvata tai muulla tavalla visualisoida esimerkiksi omaa ansioluetteloaan ja työtään d) tarinallistaa omaa urapolkua, opintopolkua, elämänvaiheita ja tulevisuuden haaveita. Mitä tein ja mitä tein sitten?
  7. Kuratointi / manipulointi tarkoittaa, että omaa digitaalista jalanjälkeä voi manipuloida. Digitaalinen jalanjälki on se, mitä internetistä löytyy, kun googlataan oma nimi…

Uraprofiili sosiaalisessa mediassa

Nyt seuraa kiusallinen hetki! Googlaan oman nimeni (muista ”hipsut”) ja katson löytyykö minusta työmarkkinarelevanssin kannalta kiinnostavaa tietoa, vai esimerkiksi epätoivottuja kuvia kaverin polttareista istumassa paljussa kaljamukikypärä päässä.

digitaalinenjalanjälki_anitahartikainen

Googlaus osoittaa, että minulla on profiilit kaikissa uran kannalta olennaisissa sosiaalisen median kanavissa. Olen jatko-opiskelijana Turun yliopistossa (en tiennyt, että minut tavoittaakseen voi soittaa yliopiston puhelinvaihteeseen). Tiedot koulutuksestani löytyy googlaamalla, kuten myös nykyinen työpaikkani ja asemani. Kuvahaulla löytyy myös tietoa hiustyyleistäni, kirjahyllyni sisällöstä, musiikki- ja pelimaustani sekä viime syntymäpäivieni olutmaistiaistarjottimesta tallinnalaisessa oluttuvassa. En löydä itseäni googlaamalla mitään, mikä olisi minusta kiusallista, epämieluisaa tai epäsopivaa. Jos löytäisin, voisin manipuloida hakukoneita.

Olen laskelmoinut omaa sosiaalisen median käyttöäni vasta pari vuotta. Olen elänyt villiä some-elämää jo noin 17 vuotta, joten yllättävän hyvin hakutoiminnot nostavat näkyville sopivaa ja mukavaa sisältöä, jota olen parin vuoden ajan tietoisesti tuottanut. Olen manipuloinut omaa uraprofiiliani ja työmarkkinapotentiaaliani käyttämällä sosiaalisia medioita ammatillisesti suuntautuneihin keskusteluihin ja julkaisuihin sekä vuorovaikutukseen ammatillisesti mielenkiintoisten tahojen kanssa. Koska verkkoidentiteettini on näin ammattillinen ja sitä kohtaan on eniten liikettä ammatillisilta tahoilta, ne nousevat hakukoneissa korkealle.

Harva oppii kehittämään sosiaalisen median uraprofiilia vain teoriaa lukemalla. Käytännön toteutusta varten tarvitaan opettajia ja ohjaajia. Minut saa tilata vetämään opiskelijaryhmälle kurssin uraprofiilien rakentamisesta sosiaaliseen mediaan!

sallakoira_töiss
Salla-koira esittelee urapotentiaaliaan tässä kuvassa. Kokemusta ja tietoa on kertynyt muun muassa puutarhatöiden työnjohtamisesta.

Etätyö on oikea työ

Tekeekö silloin töitä, jos kukaan ei näe? – väitteitä etätyöstä

Oikein/väärin-pohdinnat perustuvat kokemuksiini ja keskusteluihin kollegojen kanssa omassa työyhteisössäni, jossa työskentelevät ovat pedagogisesti päteviä opettajia koulutusalan yrityksessä verkkokouluttajina. Työilmapiirimme on erittäin hyvä ja yhteishenki loistava. Autamme ja kuuntelemme toisiamme päivittäin, mutta emme näe turhan usein. 😀

Minulle etätyö = verkkotyö. Yritin miettiä, onko olemassa enää muita etätyön muotoja kuin verkkotyö, mutta en keksinyt mitään järkevää.

Etätyö on vähän niin kuin työtä, mutta ei kuitenkaan. 

  • Väärin. Etätyö on paikasta riippumaton työ. Se on yleensä aikatauluihin ja rutiineihin sidottu sillä erotuksella, että ei tarvitse kävellä, autoilla tai pyöräillä aamuin ja illoin työmatkaa.

Etätyön tekijät vain istuvat jossain laiturin nokassa, eivätkä suhtaudu työhön yhtään niin luterilaisen vakavasti kuin kuuluisi.

  • Oikein. Puutarhassa, rannalla tai terassilla voi mainiosti tehdä etätyötä. Jos opetan suomen kieltä puutarhasta, teemana on todennäköisesti puutarha, mitä ulkona on ja mitä ulkona voi tehdä. Toimiston voi perustaa mihin vaan, jos on internet ja -vehje.
  • Väärin. Subjektiivisen otantani perusteella kaikki tietämäni etätyöntekijät ja -opiskelijat suhtautuvat työhönsä erittäin vakavasti. Koska syyllisyydentunto vapaavalintaisesta miljööstä ja mukavasta työympäristöstä vaivaa, etätyöntekijä tekee varmuuden vuoksi vähän enemmän, että ei ainakaan näytä muille siltä, etteikö tässä mitään tehtäisi. Jos työaika on 7,5 tuntia, töitä tehdään todella intensiivisesti vähintään 7,5 tuntia.

Etätyöntekijästä on ihanaa, kun kukaan ei hengitä niskaan.

  • Oikein. Kun työkaverit ja opiskelijat näkevät minusta korkeintaan ylävartalon, on ihanaa, kun kukaan ei tiedä, onko minulla housut jalassa tänään ja minkä väriset villasukan hirvitykset olen pukenut.
  • Väärin. Projektit, prosessit ja kiire välittyvät oivallisesti myös virtuaalisessa opettajanhuoneessa ja alati paukkuvasta sähköpostilaatikosta. Verkossa työskentelevällä on koko ajan ulottuvilla vähintään kaksi välinettä, joista ainakin jommastakummasta kuuluu piippaukset, värinät ja näkyy ilmoitukset. Jos haluaa olla rauhassa, niin puhelin täytyy laittaa kiinni tai piilottaa ja tietokoneesta sulkea jokainen pikaviestin. Jostakin syystä tätä tulee tehtyä harvemmin.

Etätyöntekijä voi itse päättää, milloin tekee työt ja pitää tauot.

  • Väärin. Moni etätyö on sidottu aikatauluihin, opetustunteihin, palavereihin ja oletuksena on, että ihmiset ovat suunnilleen puolen päivän molemmin puolin läsnä koneillaan. Moni tosin on läsnä siellä myös iltakuuden molemmin puolin.
  • Oikein. Aamu-unisena yritän pinnata aamun ensimmäiset tunnit niin usein kuin mahdollista ja tehdä töitä iltapäivällä pitempään.

Pomo ei voi tietää, mitä etätyöntekijä tekee

  • Väärin. Pomo tietää riittävän paljon, koska on tehnyt työnjaon. Nykyaikainen hyvä pomo myös tietää mitä alaiset osaavat ja voi sen takia luottaa siihen, että asiantuntija hallitsee ja hoitaa tonttinsa.
  • Oikein. Ei se tosin tiedä, mitä syön ja milloin, ellen laita kuvaa siitä. Eikä myöskään sitä, kuinka monta kahvia juon, kuinka usein käyn vessassa, mitä minulla on päällä, laitanko oikeasti perjantai-iltapäivänä viikonlopputoivotukset kotitoimistosta vai säntäsinkö jo työpuhelimen kanssa istumaan terassihuurteiselle.

Etätyötä tekeviä alaisia on vaikea hallita

  • Oikein. Suurin ongelma on varmaankin opettaa alaisia johtamaan itseään eli ohjata alaisia siinä, että työajan jälkeen koneet pitäisi laittaa kiinni, työllä ei pitäisi kuormittaa itseään liikaa, työ pitäisi osata tauottaa, iltaisin ja viikonloppuisin voisi ilman tunnontuskia pitää koneet ja työsomet kiinni. Itsensäjohtamisen taito alkaa usein kehittyä vasta, kun on onnistunut ainakin kerran polttamaan itsensä siihen kuntoon, että työterveydestä on pitänyt hakea troppeja rauhoittumiseen tai verenpaineeseen. Nykyään tämä tapahtunee noin kolmekymppisenä.
  • Väärin. Työnarkomaanialaista ei pysäytä mikään. Etäpomo ei pääse viemään alaisen konetta, sulkemaan linjoja ja kyydittämään alaista lepäämään. Etänä on pomon vaikea huudella, että lopeta nyt työnteko, ennen kuin rikot itsesi, koska nämä kiihkoilijat eivät lopeta, ennen kuin ovat omasta mielestään tehneet kaiken vielä paremmin.

Etätyö/-opiskelu ei korvaa fyysistä läsnäoloa

  • Oikein. Ei varmaan korvaakaan, mutta onko joku ihan tosissaan sitä mieltä, että aikuiset (tai edes lapset) tarvitsevat joka päivä jotain ihmeen fyysistä kontaktia työkavereiden ja opiskelijoiden kanssa? Entä jos väittäisin, että yliopisto-opiskelijat valmistuisivat maistereiksi nopeammin, jos seminaarit voisi järjestää verkkoseminaareina? Melkein kaikki maisterikokelaat ovat kuitenkin lipuneet jo kokonaan tai osittain työelämään, ja gradut eivät valmistu ikinä, kun seminaarit järjestetään arkena keskellä päivää eri kaupungissa kuin työpaikka on.
  • Väärin. Entä jos väittäisin, että fyysinen läsnäolo ei korvaa vuorovaikutusta? Ei liene tuulesta temmattua, että monissa maamme oppilaitoksissa ja kouluissa opettajat sulkeutuvat päiväksi omiin luokkiinsa ja muut työntekijät toimistoihinsa. Kiireen takia he eivät välttämättä syö yhdessä tai käy opehuoneessa ollenkaan. Ainakaan kukaan kollega ei tiedä, miten toinen opettaja opettaa, koska oman luokan ovi on pyhä ja mitä sen sisäpuolella tapahtuu ei kuulu muille. Verkossa taas käytännöt on helppo jakaa, kun kaikista oppitunneista jää tallenne. Lisäksi, toisten naamat eivät ihan todella ala vituttaa, kun ei näe liian usein. Kun näkee harvoin, aina on ihanaa nähdä.

Etätyö vapauttaa

  • Oikein. Ihminen on enemmän yksilö verkossa. Yksilö toimii omien profiiliensa kautta erilaisissa verkkoyhteisössä, mutta ei voi piiloutua toisten varjoon tai taakse. Etätyöntekijän kuuluu ymmärtää, että jos hänestä ei kuulu mitään muille, häntä ei ole olemassa. Miljöön vaihtelu oman fiiliksen mukaan virkistää ja ruokkii työntekijän luovuutta. Todella vapauttavaa on tehdä etätyötä päivinä, jolloin ei huvittaisi lähteä mihinkään tai nähdä ketään. Erityisen vapauttavaa on jäädä mukavasti kotiin etätyöskentelemään, kun ulkona on 30 astetta pakkasta, taivaalta sataa jääpuikkoja ja tiet ovat infernaalisen liukkaat.
  • Väärin. Onko pakko opetella käyttämään tuota ja tuota vimpstaakia? Ennen kyllä tehtiin töitä ilmankin. – On. Junaakin opeltetiin käyttämään, vaikka tukinuitto oli ihan rehtiä ja komeaa maisemointityötä. Autoilla alettiin ajaa, vaikka hevoset olivat reippaita. Rokotuksia ja ehkäisyä alettiin käyttää, vaikka ennen vanhaan lapset osasivat syntyä ja kuolla ”tuosta noin vaan”. Sähköpostia alettiin käyttää, vaikka faksikin olisi riittänyt. Suomi putoaa yhä kauemmas digipuusta ja jää jälkeen kavereista, jos korkeakoulutuksessa ja erityisesti opettajakoulutuksessa ei opeteta joka ikistä opiskelijaa työskentelemään verkossa. Kaikki muut pitäisi täydennyskouluttaa.
black cat holding persons arm
Lemmikit ovat näppäriä työhyvinvoinnin ylläpitäjiä. Etätöissä lemmikin voi pitää mukana hommissa joka päivä.

Nykyaikainen ansioluettelo

CV:n päivittely

Herrajestas, miltä tämä näyttää!

En ole hakenut töitä pariin vuoteen, mutta luen silloin tällöin lehtiä ja seuraan oman alani keskustelua. Huomasin, että oma käsitykseni kuumimpien trendien mukaisesta ansioluettelosta on jäänyt johonkin vuoteen 2013. Työkokemuksen karttuessa perinteisen näköinen CV rönsyilee ja sivumäärä kasvaa, enkä kuitenkaan ole tyytyväinen siihen, mitä siellä lukee.

Kotoutumiskouluttajan työhön kuuluu suomen kielen opetuksen lisäksi työnhaun ja ansioluettelon kirjoittamisen ohjaaminen. Miten voin opettaa muille, miten tehdään hyvä CV, jos en oman ansioluetteloni perusteella ottaisi itsekään itseäni työhaastatteluun?

ohjaan
Tehdäänkö CV? Mites toi oma osaaminen?

Osta hyvä CV

Kaivelin internetiä erilaisilla CV-hakusanoilla. Näköjään valmiita pohjia mukavan näköisillä visuaalisilla elementeillä on olemassa paljon ja niistä on tullut varsinainen bisnes. Karvalakki-mallin pohjan saa ilmaiseksi, mutta omaa ansioluettelota voi personoida ostamalla yhtä jos toista lisäpalikkaa. Mitä hienompi design, sitä enemmän maksaa.

Olen aikaisemmin ollut sitä mieltä, että kolmen sivun CV on ihan ok, koska minä nyt vaan olen tehnyt niin paljon kaikkea ja tykkään itse lukea toisten CV:itä. Maailma ei kuitenkaan toimi niin kuin minä haluaisin. 😦 Työnhakijoiden CV:itä lukevilla johtajilla, päällikoillä ja henkilöstöasiantuntijoilla ei ole aikaa lukea kolmen sivun CV-novelliani siitä, miten minä tein kaksoistutkinnon teininä tai poimin mansikoita 14-vuotiaana, jos heitä kiinnostaa hakijassa esimerkiksi verkkokoulutuksen kehittämisen asiantuntemus.

Monet valmiit mallit ovat käyttökelpoisia. Valitsin lopulta enhancv-palvelun, koska Yahoon toimitusjohtaja Marissa Mayerin CV on mielestäni erittäin hieno, napakka, lyhyt ja informatiivinen. Tässä on kaksi sivua vähemmän kuin omassani, vaikka Mayer luultavasti tienaa ja käyttää valtaa jotain 100 kertaa enemmän kuin minä. Visuaalisuuden lisäksi tässä mallissa miellyttää se, että mukavan näköisiä härpäkkeitä personointiin on riittävästi tarjolla ilmaiseksi (ja vielä paljon lisää ja monipuolisemmin maksullisesti, mutta näillä liksoilla en keksi syytä kuluttaa euroja CV:n tekemiseen).

Minäkin haluan CV:n, joka on yhdellä sivulla. Loput tiedot voin lisäillä vähitellen LinkedIniin, sillä siellä ovat nykyään sekä asiantuntijatyön tekijät ja työnantajat.

Osaaminen esiin työnhaussa

Osaamisen tunnistaminen, osaaminen edellä, osaaminen esiin… Hoin tätä mantraa, kun aloitin uuden kompaktin ansioluettelon kirjoittamisen. Koko ajan täällä työllisyydenhoitamisen alalla ja alueilla (kuten kotoutumiskoulutus ja uraohjaus) puhutaan trendikkäästä osaamisen tunnistamisesta. Varmaankaan se ei ole rakettitiedettä, mutta koska en tajua vielä, miten tarkalleen ottaen opetan sitä kotoutuville opiskelijoilleni, ajattelin, että paras tapa oppia, on kokeilla itse.

Tunnin kirjoitettuani totesin, että olin kirjoittanut hienoon CV-pohjaan täsmälleen samat listat ja litaniat, jotka olivat vanhassa CV:ssäni, enkä edelleenkään ollut onnistunut sanallistamaan sitä, mitä osaan tai mitä mahdollisesti haluaisin tehdä tulevaisuudessa.

Pidin muutaman päivän tauon, sulattelin ja kokeilin tänä aamuna uudelleen. Olen lopputulokseen jo melko tyytyväinen. Antaisin arvosanaksi ehkä kasin. Ehkä kutsuisin itseni työhaastatteluun, jos etsisin OSAAJAA kuvailemillani taidoilla.

Ongelmia ja havaintoja:

  • En ole vielä varma, olenko kuvannut tässä relevantit eli tärkeimmät asiat, koska tuntuu siltä, että työarjessa on vaikka mitä, mitä joutuu tekemään (tai saa tehdä), mutta kaikkea ei välttämättä osaa edes sanallistaa miksikään erityisiksi omiksi taidoikseen. Aikamoista aivoponnistelua oli tämänkin kirjoittaminen ja minä sentään väitän olevani taitava ja monipuolinen kirjoittaja.
  • En ole aina paras arvioimaan itseäni: MITÄ osaamista kannattaa milloinkin korostaa, mistä olisi hyötyä työnhaussa, työuralla tai luovissa projekteissa etenemisessä tai vaikkapa tilipussin kasvattamisessa.
  • Huomasin, että olen tehnyt melkein kaikki niin sanotut oman alan työt verkossa. Olen siis etätyön, verkkotyön ja itseni johtamisen ammattilainen! Verkkotyöskentely voi olla aikaan sidottua, mutta harvemmin paikkaan (tällä hetkellä työaikani on suunnilleen virastotyöaika: opiskelijat tulevat verkkoon aamulla ja lähtevät iltapäivällä.) Olen siis Y-sukupolven tyyppiedustaja työelämässä: työ kulkee taskussani tai repussani, vaatii internetin ja edellyttää sitä, että vuorovaikutus on minulle luontevaa netin kautta.
  • Ajattelin kääntää tarkoituksella tämän CV:n  pohjan suomeksi (se oli englanniksi) ja tehdä sitten LinkedInistä vähitellen sellaisen, että sieltä löytyy lisää tietoja ja kaikki mainitsemisen arvoinen kokemus ja osaaminen englanniksi. ”Ongoing”-sanaa ei CV-työkalussa saa käännettyä, joten joudun vielä miettimään, miten merkkaan nykyisen työpaikkani. Kielitaidon jätin tarkoituksella pois, koska englanti on ainoa kieli, jolla pystyn suomen lisäksi työskentelemään asiantuntijatöissä. Tämä taas on (mielestäni) itsestään selvää, jos LinkedIn on kirjoitettu englanniksi. Jos joskus menisin työhaastatteluun, voisin kyllä kertoa, että ymmärrän tyydyttävästi ruotsia, espanjaa ja vähän saksaa, mutta en osaa kommunikoida niillä sujuvasti, ehkä ostaa kengät tai oluen.

Tekemällä oppii?

Monenlaisiin töihin pääsee yhä nykyäänkin soittamalla ja kysymällä töitä. Erityisesti korkeakouluista valmistuneiden ja tieto- tai asiantuntijatyötä tekevien pitäisi kuitenkin lähes poikkeuksetta osata sanallistaa vanhojen työ- ja opiskelupaikkojen sekä työtehtävien lisäksi: MITÄ OSAAT TEHDÄ?

Osaaminen työelämä-kontekstissa tarkoittaa minulle

  • mitä oikeasti osaan?
  • mitä paperilla osaan?
  • mitä haluan oppia?
  • mitä haluan tehdä?

Ei tarvitse kertoa, että on korkeakouluopintojen aikana kehittynyt erittäin taitavaksi siivoamisessa, jos ei halua tehdä siivousalan töitä.

Tiedän, OSAAJA kuulostaa ihan hirveältä bisnesmaailman jargonilta ja ihan yhtä hölmöltä kuin ajatus siitä, että CV:n lisäosista pitäisi maksaa. Yritysmaailman kapulakieli kuitenkin ohjailee yhteiskuntaamme ja ainoa keino selviytyä inhimillisesti on se, että yrittää järkeillä ja sanoittaa omaa elämäänsä niin, että itse ymmärtää, mitä tekee ja osaa. On todella hyödyllistä vaihtaa kollegojen tai vertaisten kanssa ajatuksia siitä, minkälaista osaamista esimerkiksi teidän opinnoissanne ja työyhteisössänne on. Miten vertaisesi näkevät sinun osaamisesi?

Luku- ja kirjoitustaitoa ei voi arvostaa liikaa. Kysymys on kielestä ja kommunikaatiosta: Miten sanallistat, mitä sanot, mitä puhut, mitä kirjoitat? Yritysmaailma ymmärtää kyllä ihmisten kieltä, vaikka ei aina osaa puhua sitä.

Edit: Pari tuntia blogin julkaisemisen jälkeen olin saanut palautetta yhdestä, jos toisesta asiasta: ”Miksi et kirjoita CV:hen sitä ja tätä?”. Olisin voinut tehdä CV:n painottaen enemmän esimerkiksi sitä, että olen äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja. Toisaalta olisin voinut painottaa kokemustani työllisyyden edistämisen kentällä – työharjoittelujen ohjaamista, työvoimapoliittisen koulutuksen suunnittelua ja toteuttamista jne. Kolmanneksi olisin voinut painottaa vaikkapa taideprojekteja ja media-alan kokemustani. Yritän tässä CV:ssä luonnostella sitä, minkä ajattelen olevan omaa ydinosaamistani, luontevinta osaa ammatti-identiteetissäni ja myös sitä, mikä kiinnostaa, inspiroi ja motivoi eniten tulevaisuudessa – silloin CV painottuu näin paljon kirjoittamiseen, viestintään ja vuorovaikutukseen.

10577151_10152598060282838_8224571245745858637_n
Salla-koiran osaamista tunnistamassa: Reipas vahti. Osaan loikoilla, syödä, kerjätä, vipeltää, istua, kieriä, antaa tassua, ryömiä, karvoittaa kodin tekstiilit, haukkua, istua orava-asennossa ja tanssia takatassuillani. Pärjään hyvin talvipakkasilla ja paksu turkkini hylkii likaa.

Opettaja, minulla on kipeä muna

Kirjoitin viime blogitekstissäni siitä, että kotoutumiskouluttajan työ on rankkaa. Se vaatii tekijöiltään vakavuutta ja vakaata asiantuntijuutta. Työnhakua, verotietoa, yrittäjyyttä…

Opettajan työ kotoutumiskoulutuksessa ei ole joka päivä ihan niin vakavaa. Ei ainakaan silloin, kun opettaa lempiaiheitaan. Omia lempiteemojani ovat jostakin syystä sää ja eläimet. Chef Anita’s ja ”Anitan Kebab-Pitseria kuinka voin auttaa, mitä täytteitä haluat?” inspiroivat myös.

jannen kampaus rachele
Kollega-Janne valmistautuu opettamaan webinaarissa parturi-kampaajalla asiointia.

Välillä, kun selitettävä asia on oikein vaikea, sisäinen Kylli-tätini saa vallan. Jos sattuu eläinteema, porukka joutuu piirtämään. Piirrä ja arvaa eläin on ollut monille ensimmäinen kosketus tietokoneella piirtämiseen. Porttiteorian kautta tästä mennään kohti kovempaa kamaa, esimerkiksi työhakemusten ja ansioluetteloiden kirjoittamiseen ja lähettämiseen tietokoneella.

verkkokotokukko_LI
Opettajan oikeudella: ”Minä piirrän ensin!”

No niin…

Siinä vaiheessa, kun opiskelija lähettää minulle tämän videon…

…puntaroin seuraavia vaihtoehtoja

  • olen hauska
  • sanon liian usein ”no niin”
  • näytän Ismo Leikolalta

Takuuvarmasti opiskelijat ainakin oppivat sanomaan ”no niin” kaikilla mahdollisilla painotuksilla.

noniin
Facebookin Very Finnish Problems -ryhmässä oppii äidinkielestään kaikenlaista.

Kansallisvihannekset ja hyvä perse

Joskus kuulee sanottavan, että kyllähän suomea voi opettaa kuka tahansa. Se on varmaan totta, mutta suomen kielen yliopisto-opinnoista ja opettajan pätevyydestä on kyllä oma hyötynsä.

Jotkut opiskelijoiden suomalaiset puolisot ovat hyvin innokkaita apuopettajia. Toiset auttavat tietokoneen kanssa ja harjoittelupaikan etsimisessä, jotkut yrittävät myydä opettajille hevosia, toiset opettavat – noh – omantyylistään  suomen kieltä.

sitaatit

Olen törmännyt hiljattain muun muassa seuraaviin tapauksiin:

  • suomen kielen alkeet hallitseva rouvashenkilö toteaa vakavissaan: ”Makkara on vihannes!”
  • opiskelukaverin salaattilounas saattaa joskus herättää kysymyksen: ”Oletko sinä jänis?”
  • työharjoittelua palvelutalossa tekevä opiskelija toteaa senioriasukkaalle ”hyvä perse”. (”En tiennyt, että siinä on jotain outoa, mieheni sanoo näin yhtenään!”)

Kehon osista ja kaikista punastelua aiheuttavista asioista löytyy hyvät kuvat teksteineen esimerkiksi täältä.

Joskus sitä miettii kollegojen kesken vaikkapa kesäterassilla, että niin tärkeää kuin naisen onkin tietää, mitä gynekologisessa tutkimuksessa tapahtuu, onko esimerkissä mainittu pimpsa se sana, jota haluamme käyttää. (Tässä vaiheessa mieskollegat poistuvat punastellen taka-alalle tai esittävät olevansa jossakin muualla kuin paikalla.)

Kahvinsyöntivaiheen opiskelijat

Kurssin ensimmäiset kuukaudet ovat yhtä juhlaa, kun suomen kielen taito on niin alussa, että meininki on suorastaan absurdia.

”Oletko uksi nero Anita?” – Kysyi minulta opiskelija viime perjantaina. Mitäpä sitä kieltämään. Hyvin oli omaksuttu viikolla opiskeltu -ko/-kö-kysymys, jossa verbiin liitetään edellä mainittu pääte.

Voi sitä riemua, kun kurssilla on opiskeltu teemat ruoka ja juoma sekä vapaa-aika!

Perjantaina voi selvittää selvällä suomella opettajalle:

”Viikonloppuna minä syön olutta ja juon jalkapalloa!” – Ah, miten rentouttavaa!

Viaton kellonaika lipsahtaa kaljallemenoviestiksi. – ”Lähden yhdelle.”

Käynti hammaslääkärissä taittuu muotoon – ”minulla on kipeä lammas”.

focus photo of brown sheep under blue sky
”En ole eläinlääkäri, mutta voin vilkaista!”

Harjoittelupaikalla oli lounastettu esimiestä: ”Söimme minun pomo.” – Miksi? :O Myös lapsia on syöty kursseilla ja erityisen usein tätä tekevät ihan pienten lasten vanhemmat.

Reflektiossa paljastuu, mitä opiskelija on mieltä viikolla opituista asioista.

”Opin tällä viikolla: höpöhöpö.”

”Te silitätte tosi selkeästi.”

green white philips iron
Kursseilla opiskelijat silitetään.

Suomalaisia erikoisuuksia

Suomessa on sauna. Suomalaisilla on miljoona eri tapaa puhua säästä ja siitä voi puhua tuntikausia tuntemattomien kanssa. Ensin puhutaan päivän sää, sitten aamun, yön, illan, ja eilisen säästä. Sitten mennään viime viikon ja viimeisten vuodenaikojen säihin. Siitä siirrytään luontevasti puhumaan viime vuosien säistä ja ikimuistoisista sääilmiöistä, muistellaan lapsuuden kesien ja talvien säitä ja vertaillaan niitä nykyajan säähän. Lopuksi voidaan esittää toiveita ja arvauksia tulevaisuuden säästä.

Sääjaarittelun lisäksi Suomessa voi suunnitella, milloin hankkii lapsia. Naisilla on ammatti. Jokaisella on yleensä oma pankkitili. Yritystä ei voi perustaa vuokraamalla liikehuoneistoa, kiinnittämällä kyltin ikkunaan ja avaamalla oven. Miehet siivoavat tai heitä pidetään laiskoina ja vanhanaikaisina. Alkoholin ostaminen on monimutkaista siinä missä työnhakukin. Työnhakua varten on tiedettävä, miten tietokoneella tehty ansioluettelo tallennetaan ja liitetään sähköpostiin. Juhannuksena grillataan makkaraa vesisateessa. Vessanpöntön reunoilla ei ole tarkoitus seisoa.

kotoverkkopytty
Asioita, joita en tiennyt joutavani opettamaan. Kyllä eivät ole ergonomisia suomalaiset posliinipöntöt reunoilla kiikkumiseen, vaikka kotomaassa olisikin ollut vain reikä lattiassa.

Ai niin, oikeinkirjoitusta kannattaa treenata ja painottaa välillä. Mihin tulee piste, milloin iso kirjain…

Muuten sairastunut opiskelija saattaa lähettää viestin:

kipeamuna

Milloin tulee ”Minulla on..?” ja milloin ”Minä olen…?”. Mihin lause loppuu eli missä on pisteen paikka ja kyllä, oma nimi kirjoitetaan isolla, Muna.

minullaonkoira
Jokaisella kurssilla joku ilmoittaa olevansa koira.

 

 

Höpöhöpökurssilta terveisiä!

Hyvä Yleisradion MOT-ohjelman toimitus, 

Päivällä tein normaalin työpäivän kotoutumiskouluttajana verkossa. Kahdeksalta illalla, kun sellot raapaisivat pätkän Metallicaa, minä olin jo tunnin tehnyt popcornia.

Mitähän siellä sanotaan työnantajastani ja sen suurimmasta kilpailijasta? Ylen maanantaisessa MOT-ohjelmassa Näin työttömillä tienataan kerrottiin, että jonkinlaisesta työllistämiskurssista ei ole ollut Hyötyä haastateltavan työllistymiselle.

Kilpailutukset ovat saatanasta

Joskus kun leikin vielä hiekkalaatikolla tai jahtasin poikia Iisalmen kirkkopuistossa, poliitikot päättivät kilpailuttaa kotoutumiskoulutukset tietyin väliajoin. Tuntuu siltä, että on mukana jossakin, josta vanhemmilla opettajilla, Ylellä ja poliitikoilla on antipatioita, jotka kohdistuvat työhöni, osaamiseeni ja ammattitaitooni. Vertautuu vähän samaan kuin ulkoministeri Soini haukkumassa 90-luvulla syntyneitä kaupunkilaisnuoria kommunisteiksi.

Mitä olen juoruillut entisten opiskelukavereideni kanssa, joudun olemaan samaa mieltä työministeri Lindströmin kanssa siitä, että yritykset ovat ketteriä. Mikäli ystäväni eivät liioittele julkisen puolen koulumaailman meininkiä, kuulostaa välillä siltä, että työskentelen paratiisissa, jossa ihmiset ovat ystävällisiä (ei ole kuulemma itsestäänselvyys) ja itsensä sekä oman työn kehittämiselle saa loputtomasti kannustusta. Paitsi sitten, jos kilpailutus hävitään. Sitten hyvin kehitetty työilmapiiri ja organisaatiokulttuuri valahtavat viemäristä alas alta aikayksikön ja taas joku jossakin vuokraa tilat ja aloittaa alusta.

kuvankaappaus
Kuvakaappaus Arffmanin verkkosivustolta

Hyödyttömistä pilipalikursseista puhuminen lempikanavallani TV1:ssä olisi varmaan tuntunut pahalta, jollei eräs ystäväni olisi aikaisemmin samana päivänä hehkuttanut, että hän oli aloittanut tänään eräässä suurehkossa Suomen kaupungissa oman työnantajani tarjoaman uravalmennuksen, joka oli, yllättäen, ollut motivoivaa ja tiukkaa asiaa.

Yhdeksää positiivista vasten tulee (korkeintaan) yksi negatiivinen, se aiheuttaa ongelman, kohun ja paljon polemiikkia siitä, miten taidottomasti minä ja kollegani teemme turhaa työtämme, täh?

Ylen toimittaja haki ruutuun yhden tyytymättömän asiakkaan, minä löysin yhdellä reissulla viisi tyytyväistä. Sattumaako? Vai näinkö nämä asiat koetaan?

Autonvaihtajat

Kilpailevan yrityksen ohjekirjaa luetaan MOT:ssa pilkallisesti: ”autoa ei kannata vaihtaa, jos on työtön.”

En tiedä onko kirjan kirjoittajana Sirpa Asko-Elämänmuotomme-on-auto-Seljavaara ja Laura Räty ystävineen ja sisältääkö se myös jotakin tiukkaa asiaa työnhausta – kuten oletan – mutta en siis näillä Yleisradion näytöillä vielä olekaan huolissani omasta ammattitaidostani.

Todennäköisesti maksan sekä ensimmäistä autoani että yliopistokoulutukseeni ja eräisiinkin pätevyyksiin suuntautuneihin opintoihini nostettua opintolainaani vielä siinä vaiheessa, kun ankea koulutustenkilpailutusjärjestelmä puretaan, kilpailutuksen kiroista pohjimmiltaan kumpuavat ongelmat ratkeavat, minä joudun kilometritehtaalle ja löydän itseni kurssilta lukemassa siitä, ettei autoa kannata vaihtaa nyt, kun olen työtön.

autopori
Joo, hitto, ostin Porista auton vuosi sitten, että pääsen näkemään opiskelijoitani koko Suomeen, mutta kyllä sen pito niin kallista lystiä on, että kirjoittaisin siitä jupinaa yhden blogillisen, jos ehtisin.

Kuten ohjelmassakin mainittiin, alalla ei ole tapana käyttää TES:iä. S2-opettajien Facebook-ryhmässä kohahdetaan, että ”älkää tehkö töitä näille firmoille!!!”. Mutta kylläpä me kouluttajat revimme tästä johtoportaalle päätämme ihan jatkuvasti, varmasti kyllästymiseen asti auotaan. Palkkani ei kuitenkaan ole huonompi kuin esimerkiksi julkisella puolella peruskoulussa olisi samalla koulutuksella aineenopettajana.

Asiaan ei ole ratkaisu se, että ”älkää menkö sinne töihin”. Esimerkiksi minä aivan ehdottomasti haluan olla rakentamassa kotoutumiskoulutusta verkkoon ja muutenkin työskennellä koulutussuunnittelun ja aikuisten kouluttamisen parissa ennemmin kuin vaikkapa opettaa joka talvi uudelleen ja uudelleen kolmetoistavuotiaille, miten Vanha Irstas Väinämöinen lumosi kanteleellaan metsän eläimet niin kuin Rollarit myöheminpä vuosina ja ahdisteli nuoren Aino-paran hengiltä, eikä Kullervo saanut apua mielenterveysongelmiinsa.

Lisätty 23.1. kello 8.12.: Ainoa ratkaisu saada TES toimimaan alalla, on vaatia sen noudattamista tarjouskilpailuissa. Vaatimuksen siis pitäisi tulla ELY:stä päin ja olla sama kaikille.

Höpönhöpöllä kohti… mitä? Töitä? Mitä töitä?

Kotoutumiskoulutuksen voi aloittaa yhtä aikaa vaikkapa 16-25 opiskelijaa. Opettajia on ehkäpä yksi tai puolitoista ja opiskelijoiden väliset erot voivat vaihdella nollatasollakin melkoisesti. Toisilla on hyvät opiskelutaidot, nopeat tiedonhankintataidot, samat aakkoset kuin kohdekielessä käytetään, taipumus innostua kielten opiskelusta, elämä hyvässä järjestyksessä, niin että opiskelu suomalaisessa keskiluokkaisessa koulutusjärjestelmämme on mahdollista sekä ah – lukutaito!

Toiset eivät osaa kurssin alussa aakkosia, elämässä voi olla kaikki päin peetä (vaikkapa kotikaupungissa oli viime viikolla tsunami tai perhe ammuttiin) ja käsitys opiskelusta voi olla hatara suomalaiseen opiskelukäsitykseen verrattuna. Tai ehkä opiskeluajat ovat kaukana menneisyydessä ja siksi sopeutuminen opiskeluun on uuden opettelua eli hitaahkoa. Silti kesästä jouluun ja joulusta heinäkuuhun opiskellaan tauotta, joka päivä 5 tuntia ja 15 minuuttia.

Iso opiskelijamäärä on pakko eriyttää. Tehtävät ja tunnit – omassa tapauksessani webinaarit, chatit yms. kontaktiopetus, on pakko suunnitella kahdelle eri tasoryhmälle ja siinäkin tulee liikaa sisäisiä tasoeroja, kun toiset opettelevat aakkosia ja toiset – no, he haluaisivat opiskella ensimmäisen oppikirjan ensimmäisenä iltana ja seuraavana päivänä kakkososan. Kaikille kahdellekymmenelleviidelle yritän silti antaa parhaani mukaan jakamattoman huomioni.

Aina toivon, että kurssilla on mahdollisimman paljon itseohjautuvia opiskelijoita, jotka pystyvät pitämään suurimman osan ajasta huolen omasta opiskelustaan, tehdä sovitut hommat, huolehtia harjoittelupaikkojensa hausta ja tulevaisuudensuunnitelmistaan. Jos näin ei ole, niin eipä siinäkään mitään, sitten opetellaan aakkosia jossain välissä. Kurssin edetessä, kun harjoittelut ja tulevaisuudensuunnitelmat alkavat tulla ajankohtaisemmaksi, etsitään yhdessä harjoittelupaikkoja, soitellaan ja sovitaan haastatteluja, mietitään ajan kanssa erilaisia koulutusvaihtoehtoja, soitellaan kouluja ja vapaita opiskelupaikkoja, ilmoittaudutaan valintakokeisiin ja -haastatteluihin, tsempataan, sparrataan ja toivotaan parasta.

design desk display eyewear
Missä niitä töitä on?

Sitten etsitään töitä. Hyviä töitä, huonoja töitä, oman alan töitä, eri alan töitä. Hyväpalkkaisia töitä, huonopalkkaisia töitä ja joskus jopa palkattomia töitä, mitä tahansa töitä inhimillisen matkan päästä. Sitten suoritetaan lupakortteja, etsitään tietoa työelämästä, mitä tahansa töitä, joita on mahdollista tehdä siinä ja siinä elämäntilanteessa, terveydellä, taustalla, kielitaidolla ja valitettavasti myös nimellä ja ihonvärillä.

Välillä päteväkin opettaja on niin poikki työnhaun kiroista, että alkaisi etsiä itselleen töitä, jos voimia moiseen vielä olisi jäljellä. Suomalainen työnhaku on tehty niin tajuttoman monimutkaiseksi, että tarvitaan pedagogisen pätevyyden suorittaneita maistereita pohjustamaan viikkotolkulla järkeville aikuisille ihmisille sitä, miksi, mistä ja miten täällä haetaan töitä, että sellaisia ensinkään voisi saada. Ja se ei muuten ole niiden työttömien vika. Olen silti positiivisesti yllättynyt varsinkin pienempien maakuntien työnantajien ennakkoluulottomuudesta. Internetiä lukiessa voisi kuvitella muuta.

Tasokokeita ja arvosanoja

Yleisradion MOT-ohjelman sivuilla oli kiinnostava teksti, jossa jo otsikkotasolla puhuttiin siitä, miten kokeista saa saman arvosanan kirjoittamatta testilappuun mitään.

Kaikki kunnia tutkivalle journalismille ja Yleisradiolle, mutta emme anna kielitaitotasoista arvosanoja kotoutumiskoulutuksessa. Vertaamme testitulosta JA opiskelijan kurssin aikana osoittamaa taitotasoa Eurooppalaisen viitekehyksen asteikkoon. Kuten huomaatte, lopullinen arvio kielitaitotasoista koostuu monesta osa-alueesta (puhuminen, kirjoittaminen, kuuntelu, tekstin ymmärtäminen) ja kaikki nämä vielä koostuvat monesta erilaisesta seikasta. Näyttääkö siltä, että yhdellä testipaperilla saa selville jonkun arvosanan?

Kurssien tavoitteena on jokin kielitaitotaso. Esimerkiksi kurssimoduulissa 1 on tavoitteena EVK:n taitotaso A1.3. Tässä vaiheessa heterogeeninen opiskelijajoukko on vielä aika samoissa tahdeissa ja tämän tason saavuttavat yleensä kaikki ne, joilla on elämä jotenkuten järjestyksessä eli ne, joiden oppimiseen opettajat pystyvät vaikuttamaan.

Moduulissa kaksi tavoitteena on EVK:n taso A2.2. Tämäkin menee isolta osalta ihan ookoosti eli hyvin. Jotkut saavuttavat tason A2.1. – sekin on oikein hyvä saavutus noin puolen vuoden opiskelun jälkeen. Joskus jonkun taso jää junnaamaan A1.3-tasolle. Silloin täytyy alkaa selvitellä, mistä oppimisvaikeudet kumpuavat. Kuten voitte kuvitella, viitenä päivänä viikossa yli viisi tuntia päivässä suomen kielen opiskelua ei välttämättä ole koko ajan niin jännittävää, että opiskelijat hyppisivät vielä monen kuukauden jälkeen maanantaiaamuisin tasajalkaa kurssille, tosin heitäkin on.

Sen lisäksi, että me opettajat pidämme huolen jokaisen yksilöllisistä tarpeista kielenoppijoina, me myös yritämme parhaamme mukaan olla komeljanttareita, että opiskelijoilla olisi kurssilla aina jotakin hauskaa opittavaa ja uusia elämyksiä.

Vuodessa suomalaiseksi? 

Moduuli 3:ssa kielitaidon tavoitetaso on noin B1.1. Se on aika kova taso 3/4 vuodessa ja moduuli 4 on vielä aikaa päästä tälle tasolle, lähelle sitä tai joskus jopa hieman sen yli. Moduuleissa 3 ja 4 on siis periaatteessa sama ”arvosana”, johon pyritään. B1.1 on rankka taso saavuttaa vuodessa – samalla tasolla pitäisi pystyä suorittamaan yleinen kielitesti eli YKI-testi, jonka hyväksytysti suorittanut voi hakea Suomen kansalaisuutta.

Neljäs moduuli syventää kolmatta ja antaa lisää työelämävalmiuksia. Neljännen päätteeksi kielitaitoTASO siis todennäköisesti on sama (noin B1.1.) tai hieman parempi kuin moduulin 3 lopussa. B1.2-tasolla voikin sitten jo huoletta hakea suomenkieliseen korkeakouluun opiskelemaan. HUOM. kielitaitotaso ei välttämättä yllä tasolle B1.1. tai riitä yleiseen kielitestiin jo kerran mainituista syistä:

  • riippuu mistä aloittaa
  • millä valmiuksilla aloittaa
  • mitä siellä kurssin ulkopuolisessa elämässä tapahtuu
vaakakuva
Kerran työnhakutehtävässä halusin nimenomaan vaakavideon, en neliötä. Hienoista ohjeistani huolimatta pystyvideoitakin tuli, mutta olipa taas saman ryhmän sisällä erot niin valtavat, että toiset eivät saaneet yksilöllisestä ohjauksesta huolimatta videota tehtyä, toiset tekivät niin priimaa tavaraa, että kelpaa vaikka vakavaan työnhakuun.

Testistä läpi tyhjällä paperilla

En ole keilahallissa pitänyt testejä, mutta tiedän, että testipäivänä testit voivat mennä hyvin tai huonosti.  Tiedän myös opetus- ja kasvatusalan keskustelua seuraavana ammattilaisena, että suomalaisen maailman parhaan koulutusjärjestelmän jokaisella tasolla pyritään koko ajan ahkerasti eroon kankeista ”numero kokeesta on osaamisesi oikeasti” -ajattelusta. Jos opiskelee kieltä viisi päivää viikossa 12 kuukauden ajan, olisiko vähän kohtuutonta arvioida kielitaitotasoa pelkästään sen erikoisen hyvin tai huonosti menneen testin perusteella? Kyllä pitäisi Yleisradiossakin tämän verran koulutuskeskustelusta tietää.

Kotoutumiskoulutuksessa olen oppinut vertaamaan opiskelijan kielitaitotasoa hänen työskentelynsä tuloksiin koko kurssin aikana. Jos testi menee jollakulla poikkeuksellisen huonosti, näen kyllä, onko opiskelija ollut aktiivinen ja esimerkiksi palauttanut kurssin aikana kirjoitustehtäviä ja näen myös, minkälaisia hänen kirjoittamansa tekstit ovat.

Opimme kotoutumiskouluttajina todella nopeasti tunnistamaan erilaiset yleiset piirteet Google Translate -käännöksistä. Koijarit saa helposti kiinni. Esimerkiksi thain-, venäjän- ja arabiankielisten virheet ovat aina samanlaisia, jos he ovat käyttäneet kääntäjää. Myös suomalaisten puolisoiden apu paljastuu helposti, sillä suomalaiset puolisot käyttävät luonnostaan sellaisia sanoja, sanamuotoja ja ilmaisuja, joita suomen kielen opiskelun vasta-alkaja ei voi millään tietää.

Epäpätevä opettaja suomen kielen opettajana – suomen kielen maisteriopiskelija!

Koulumaailmassa töissä olevat varmaan haukkovat henkeään järkytyksestä, kun kuulevat, että pitempää opettajan sijaisuutta on tekemässä henkilö, joka ei ole vielä saanut graduaan valmiiksi. Kotoutumiskoulutusten suhteen ELY-keskus on tarkka ja tiukka siitä, että opettajat ovat päteviä (pedagogiset opinnot suorittanut maisteri opetettavana aineenaan joko äidinkieli ja kirjallisuus tai suomi toisena kielenä). Pätevyysvaatimukset ovat tiukat – tiukemmat kuin missään muualla, koska sijaisiltakin vaaditaan samaa pätevyyttä kuin vastuuopettajalta, vaikka pätevien sijaisten rekrytointi on yleensä mahdotonta ja silloin joudutaan valitsemaan mahdollisimman pätevä (lisätty 23.1. kello 8.39).

Tämä on tietysti hieno asia opetuksen hyvän laadun ja kunnianhimoisen kehittämisen takaamiseksi, mutta uutisointi tuntuu hieman suurennetelulta. Jo tiukkojen kriteerien takia valtaosa kouluttajista on muodollisesti päteviä suomen kielen opettajia ja koulutuksia tehdään asianmukaisesti ja asiantuntevasti. Ihmisille (kotoutumiskoulutuksen opettajat lasketaan ihmisiksi) tulee tilanteita, joissa tarvitaan sijaisia lyhyt- tai pitkäkestoisesti. Joskaan, kuten opettajat tietävät, muodollinen pätevyys ei tee autuaaksi eikä automaattisesti kenestäkään ”hyvää” tai ”parempaa” opettajaa.

opettaja
Pätevälläkin opettajalla on paskoja päiviä.

Onko Suomessa yhtäkään koulua, jossa ei olisi useampikuukautista jopia, sijaisuutta tai määräaikaisuutta tekemässä opiskelija, loppuvaiheen opiskelija, rehtorin puoliso, kylän ainoa ruotsinkielentaitoinen tahi mukavaksi todettu kunnanpuutarhuri Marketta, joka on kesäisin omissa hommissaan ja talvisin hallitsee moitteettomasti opettamisen ja sisällöt, vaikka ei olisi päivääkään alaa opiskellut.

Tottakai on harmillista, jos opiskelijat kokevat opettajan vaihtumisen ongelmana. Auttaako tähän kuitenkaan se, että väkisillä pidetään vuoden ajan yksi ja sama suomen kielen opettaja tiukasti sidottuna yhteen ryhmään? Ymmärtävätkö opiskelijat vuoden jälkeen suomea, jos ainoa opettaja on puhunut koko vuoden turkua tai pohjoissavoa?

Kuka on muuten keksinyt, että alakoululaisten lisäksi aikuiset maahanmuuttajat tarvitsevat yhden ja saman opettajan koko vuodeksi? Miksi yläkoulussa ja lukiossa pärjätään, vaikka joka tunti on eri opettaja? Omassa työssäni olen huomannut, että sijaisten piipahtaminen tai kahden eri opettajan näkeminen (esim. aamulla toinen ja iltapäivällä toinen) vain virkistää opiskelijoita. Tosin opettajien pitää tietää aina, mitä tekee, mitä toinen tekee ja mitä on tehty jo.

kotoutumiskouluttaja
Maistereilla nyt vaan on hauskempaa, sen lisäksi, että ovat tyylikkäitä.

 

 

 

Parhain terveisin,

Anita

 

 

Vuoden kirjat

Mitä luin vuonna 2018?

Vuoden viimeisenä päivänä kirjoitan kolme viimeksi luettua kirjaa listaani. Numero 30 on valmiiksi piirrettynä vihkossa. Tavoitteenani oli lukea vähintään 26 kirjaa vuoden aikana, aloittaa uusi joka toinen viikko.

Nostin tavoitetta syksyllä, kun huomasin tavoitteeni valmistuvan ajoissa. Määrä tuntuu pieneltä verrattuna opiskeluaikojen hurjaan lukutahtiin (vuonna 2015 luin 60 ”vapaa-ajan” kirjaa), mutta toisaalta kohtuulliselta vapaa-ajan rajallisuuteen nähden.

Ilahduttavasti pääsin tavoitteestani yhdellä yli!

kirjat2018a

kirjat2018b

Yritän lukea kaikenlaista kirjallisuutta monesta maasta. Jämähdän helposti lukemaan suomalaisia romaaneja, vanhoja ja uusia. Olenko ehkä sellainen isänmaallinen? Tietoisesti kuitenkin valitsin luettavaksi tänä vuonna lähinnä kirjakaupan pokkarihyllystä löytyneitä teoksia ainakin Yhdysvalloista, Saksasta, Norjasta, Ruotsista, Italiasta, Israelista ja Irlannista.

Salavuoteilusta Brucen keikalle, Lasimestarin opista Napoliin

Tänä vuonna lukemistani kirjoista suosittelen muutamia. Parasta tarinaa tänä vuonna tarjosivat

  1. Perttu Immonen: Suomen rahvaan historia – Olen niin ylpeä metsäläisistä juuristani. Teos on tietokirja, jonka voi nauraa läpi, jos on itseironinen geeniperimäänsä, suomalaisia esi-isiään ja -äitejään kohtaan. Teoksen voi lukea myös traagisena kuvauksena katajaisen kansan vaatimattomasta ja rankasta elämästä. Kirja on täynnä kiehtovia asioista suomalaisten historiasta, kuten kaskinauriista, salavuoteilusta, viinan poltosta, tervan poltosta, verojen välttelystä, käräjistä ja säätyeroista.
  2. Eeva Kilpi: Talvisodan aika ja Välirauha, ikävöinnin aika – Trilogia on täynnä nostalgiaa menetetystä Karjalasta niin lämminhenkisesti. Ihan kuin olisin sen itse kokenut! Kolmasosa Jatkosodan ajasta on vielä lukematta/kuuntelematta.
  3. Tommi Kinnunen: Pintti – Vau, Kinnunen ylittää itsensä joka kerta uudelleen. Mestarillista kuvaamista kolmen sisaruksen näkökulmasta. Tästä teoksesta voisi käyttää inhottavaa muotisanaa: parhautta!
  4. Ossi Nyman: Röyhkeys – Päähenkilö käy samassa Brucen konsertissa, missä olin myös! Harvoin kerrotaan ja kuvaillaan näin, miltä työttömyys näyttää ja tuntuu ja miten siitä selviää parhaiten olemalla jokseenkin välinpitämätön.
  5. Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas – Perus-Westöä. Suomenruotsalaisista lapsista kasvaa suomenruotsalaisia aikuisia, joilla on suomenruotsalaisten ongelmia. Joka tapauksessa he ovat ongelmissaankin puoli vuosisataa suomensuomalaisia edellä.
  6. Ari Väntänen & Marissa Jaakola: Takaisin valoon – Oho. Ihan käsittämätön tarina. Niin uskomaton, että sen on pakko olla totta. Suomalainen nainen huijataan ja kaapataan Tunisiaan, jossa häntä pidetään vankina ja kauppatavarana. Nainen palasi kertomaan tarinansa.
  7. Elena Ferrante: Loistava ystäväni – Tarina 1950-luvun Napolista käynnistyy ja ensimmäisen osa päättyy juuri, kun ollaan hyvässä vauhdissa. Koukuttava ja kiinnostava näkökulma konservatiivisen Italian lähihistoriaan ja erityisesti tyttöjen elämään, unelmiin ja mahdollisuuksiin. Ensimmäinen osa on kuulemma nyt myös HBO:lla tv-sarjana.

Vaikuttavin vuonna 2018 julkaistu esikoisromaani oli Laura Mannisen Kaikki anteeksi. Suuret odotukset ja hehkutus puolestaan lässähtivät pannukakuiksi Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksessa.

Marja-Liisa Vartio ja John Irving toimivat aina. Tämänvuotiset eivät kuitenkaan vetäneet vertoja esimerkiksi Vartion Hänen olivat linnut -romaanille, tai Irvingin huippuhyviin teoksiin Oman elämänsä sankari, Ystäväni Owen Meany, Kaikki isäni hotellit, Garpin maailma… Varhaisessa Vapauttakaa karhuissa Irvingin tyyli hakee vielä muotoansa, mutta niin hakee myös viisi (?) vuosikymmentä Irvingiä suomentanut Kristiina Rikman. Kiehtovaa miten kääntämisen muutokset tulevat näkyväksi, kun vertaa saman henkilön käännöksiä saman kirjailijan teoksissa vuosikymmenten aikana! Peter Franzénin teos Tumman veden päällä oli hauskaa kuunnella hänen itsensä lukemana. John Greenin suosio nuortenkirjailijana avautui hyvin Arvoitus nimeltä Margosta. Täytynee lukea ensi vuonna Tähtiin kirjoitettu virhe. Eipä ihme, että Green saa nuorison lukemaan.

Unohdettavia ovat ehdottomasti Laura Paloheimon Mama Mojo, David Safierin Huono Karma. Enkä jaksaisi tarttua teokseen Cathy Kellyn Uusia alkuja, jos tietäisin sisällön etukäteen.

Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni oli oikein hyvä. Aion jatkaa sarjan parissa heti tammikuussa äänikirja-formaatissa tien päällä. Myös Yuval Noah Hararin Sapiens innosti tarttumaan Hararin seuraavaan bestselleriin Homo Deukseen, joka on vielä kesken, ja hankkimaan kirjamessuilta uuden 21 oppituntia maailman tilasta. Heidi Lindénin kirja #meetoo-vallankumous teki vihaiseksi ja taas kerran terävöitti, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei olekaan vielä valmis. Esimerkiksi elokuva-alalla eletään vielä lähes kivikautta.

Ilman BookBeatia en olisi selvinnyt yli 30 kirjan vuosiurakasta. Pidin ”kirjojen Netflixiä” auki kaksi ja puoli kuukautta. Ehdin helposti kuunnella äänikirjana kuusi kirjaa ja lukea viisi e-kirjaa. On yllättävän nopeaa lukea kirja tabletilta tai puhelimesta, tai kuunnella se autolla ajaessa tai lenkkeillessä.

suomenrahvaanhistoria
Kirjassa kerrotaan muun muassa, miten kruunu epäili talonpoikien kuolevan tahallaan nälkään, ettei heidän tarvitsisi maksaa veroja.

On aika kääntää sivu lukuvuoteen 2019 ja sen tarjoamiin kirjaelämyksiin. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!