Uraohjauskeskusteluni

Tartuin tänään uraohjauserkon kehityshankkeeseen eli erikoistumiskoulutuksen lopputyöhön. Kehityshankkeessa kirjoitan ammattilehteen artikkelin, jossa mallinnan ohjausprosessia Arffmanin Verkkokotossa.

Sen sijaan, että kirjoittaisin tätä artikkelia, pidinkin itselleni uraohjauskeskustelun. Mitä nyt tapahtuu ja mitä haluaisin tulevaisuudessa tapahtuvan?

Uusi työ uusissa ympyröissä = sama työ samassa paikassa

Vaihdoin työpaikkaa 1. elokuuta. Nollatuntisopimus mahdollisti ketterän vaihdon toiseen työpaikkaan, kuten se mahdollistaa takaisin palaamisenkin. Nyt teen Lahden ammattikorkeakoulussa 13 kuukautta hanketta, jossa kehitetään 10 opintopisteen verkkokurssi korkeakoulutetuille maahanmuuttajille. Työnimikkeeni muuttui kotoutumiskouluttajasta TKI-asiantuntijaksi ja projektipäälliköksi. TKI-asiantuntijasta minulle tuli mieleen LVI-asentaja sillä erotuksella, että tiesin, mistä LVI on lyhenne. Minulle selvisi kyllä pian, että TKI-asiantuntija on tutkimus-, kehittämis- ja innovaatioasiantuntija. Hyvä! Tässä työssä saa tutkia ja kirjoittaa.

Pyynnöstä sain LAMKista etätyösopimuksen, sillä halusin jatkaa työskentelyä, kuten aina ennenkin: omasta työhuoneestani kotoa käsin koko Suomeen. Tämä on loistava esimerkki joustavasta työpaikasta ja tilanteesta, jolloin työn projektiluontoisuudesta ei tule ongelmaa minun henkilökohtaisen elämäni tasolla. Sen lisäksi, että saan jatkaa töitä tutussa huoneessani, jatkan samaojen juttujen parissa kuin ennenkin: teen verkkoon ulkomaalaistaustaiselle kohderyhmälle niin hyvää koulutusta kuin suinkin voin. Kurssin tarkoitus on edistää yrittäjyysvalmiuksia ja vahvistaa suomen kielen taitoa ja sitä myöten vahvistaa ulkomaalaistaustaisen asemaa työmarkkinoilla tai työllistää itsensä. Kotouttamisen kentällä siis jatketaan. Koulutukseen voi hakea 15.10.2019 asti täältä.

Kurssimainos:

Lisää elinikäistä oppimista

Innostun opiskelusta. En ilmeisesti voi tehdä sitä liikaa. Olen aloittanut tänä syksynä kaksi tietojenkäsittelyn peruskurssia Turun yliopistolla. Nämä ovat niin sanottuja siltaopintoja, jotka minun täytyy suorittaa, koska teen tohtoriopintoja tietojenkäsittelyyn siksi tai siitä huolimatta, että tulen humanistitaustasta, kotimaisen kirjallisuuden jalosta pääaineesta.

Suosittelen koodauskursseja kaikille perfektionistitytöille ja -naisille tai sellaisiksi identifioituville. Koodaus on nimittäin niin vaikeaa, että sitä opetellessa ropisee turhan suuret kuvitelmat itsestään ja omasta älykkyydestään. Näiden kurssien kanssa saa taputtaa itseään olalle, kun saa kurssin läpi. Epätoivon ansiosta olen löytänyt uusia viiteryhmiä, kuten Ompeluseuran (eli naisten) LevelUp -koodarit ja #Mimmitkoodaa-yhteisön.

Opiskelen yliopistolla syksyn aikana myös kurssin Academic Writing For Researchers. Parin deadlinen ansiosta olen jo saanut kirjoitettua väitöskirjani ensimmäistä artikkelia jopa puolentoista sivun verran. Enää ei tunnu ”ihan ufolta” ajatus siitä, että kirjoitan väitöskirjan englanniksi. Ennen kuin huomaankaan olen lähempänä puolta väliä kuin lähtöruutua… Vai mitä?

Väitöskirjani etenee tänä syksynä lisäksi yhden demo-opetuskokonaisuuden verran. Suunnittelin ja toteutan Turun yliopiston äidinkielen ja kirjallisuuden opetusharjoittelijoille neljä kuukautta kestävän demonstraatiokokonaisuuden, jossa on nyt tutustuttu siihen, mitä on opettaminen verkossa, minkälaista vuorovaikutusta siinä on ja miten opetusta toteutetaan. Loka-marraskuun aikana tutustumme vielä siihen, miten opetussuunnitelmasta muotoillaan osaamistavoitteita ja miten tavoitteen voi toteuttaa verkko-opetuksessa. Lopuksi opiskelijat pääsevät opettamaan opetustuokion Arffmanin Verkkokoton opiskelijoille ympäri Suomen. Ajattelin aloittaa väitöskirjajutuista videoblogin, jahka ehdin joku päivä tälläytyä sen verran, että viitsin omaa päätäni kuvata.

Lisäksi hain ja pääsin johtamisen ja yritysjohtamisen erikoisammattitutkintoon, koska minulla on nyt sopiva työpaikka tehdä tuo tutkinto näyttöinä. Näin saan tehtyä näkyväksi sen osaamisen, jota saan nyt projektipäällikkönä. Äitini uteli tulevaa ammattinimikettäni. Päätimme, että se on sitten varmaan ”johtaja”.

Mitä seuraavaksi? 

Perustin Facebookiin ja Slackiin Verkko-opettaja-ryhmän sekä ostin verkko-opettaja.com-domainin. Yllätyin, kun ryhmään tuli yli sata ihmistä alle vuorokaudessa. Koska väitöskirjani keskiössä on opettajan työ verkossa, ajattelin, että yhteisön rakentamisesta olisi iloa kaikille verkko-opettajille tai digitaalista työelämää kohti kulkeville. Jos hulluimmat suunnitelmani toteutuvat, verkkosivusto voisi toimia verkko-opettaja-yhteisön viestintä- ja tiedotuskanavana, jonka kautta välitetään tietoa, kokemuksia ja asiantuntijatyötä. Jatkan joka tapauksessa näiden henkilökohtaisten sekä ajoittain sopimattomien ryöpsäytysten satunnaista kirjoittelua tähän Koodinpurkaja-blogiini.

Hain Turun yliopiston Tekoälyakatemian uuteen sivuaineopintokokonaisuuteen. Innoissani tein jo kaikille avoimen Elements of AI -kurssin verkossa. Toivon, että saan ensi vuoden aikana tehtyä nämä opinnot ja verkostoidun tekoälytutkijoiden kanssa. Sitten saan neronleimauksen, miten dataa ja tekoälyä voisi soveltaa jollakin verkkokoulutukseen ja työllisyydenhoitoon liittyvällä alueella.

Lisäksi toivon, että saan jonkin uuden projektin tai rahoituksen, että voin jatkaa yhä väitöskirjaani – tai mahdollisesti jatkaa sitä päätoimisesti – sekä niitä asioita, jotka parhaiten osaan tai kuvittelen osaavani, koska ne kiinnostavat minua: tutkimista, kirjoittamista, keskustelua ja digitaalisten palvelujen tuottamista.

Janne Kuja-Lipasti ja Arffmanin Verkkokoton laulu: