Kirjoitin viime blogitekstissäni siitä, että kotoutumiskouluttajan työ on rankkaa. Se vaatii tekijöiltään vakavuutta ja vakaata asiantuntijuutta. Työnhakua, verotietoa, yrittäjyyttä…
Opettajan työ kotoutumiskoulutuksessa ei ole joka päivä ihan niin vakavaa. Ei ainakaan silloin, kun opettaa lempiaiheitaan. Omia lempiteemojani ovat jostakin syystä sää ja eläimet. Chef Anita’s ja ”Anitan Kebab-Pitseria kuinka voin auttaa, mitä täytteitä haluat?” inspiroivat myös.
- Kollega-Janne valmistautuu opettamaan webinaarissa parturi-kampaajalla asiointia.
Välillä, kun selitettävä asia on oikein vaikea, sisäinen Kylli-tätini saa vallan. Jos sattuu eläinteema, porukka joutuu piirtämään. Piirrä ja arvaa eläin on ollut monille ensimmäinen kosketus tietokoneella piirtämiseen. Porttiteorian kautta tästä mennään kohti kovempaa kamaa, esimerkiksi työhakemusten ja ansioluetteloiden kirjoittamiseen ja lähettämiseen tietokoneella.

No niin…
Siinä vaiheessa, kun opiskelija lähettää minulle tämän videon…
…puntaroin seuraavia vaihtoehtoja
- olen hauska
- sanon liian usein ”no niin”
- näytän Ismo Leikolalta
Takuuvarmasti opiskelijat ainakin oppivat sanomaan ”no niin” kaikilla mahdollisilla painotuksilla.

Kansallisvihannekset ja hyvä perse
Joskus kuulee sanottavan, että kyllähän suomea voi opettaa kuka tahansa. Se on varmaan totta, mutta suomen kielen yliopisto-opinnoista ja opettajan pätevyydestä on kyllä oma hyötynsä.
Jotkut opiskelijoiden suomalaiset puolisot ovat hyvin innokkaita apuopettajia. Toiset auttavat tietokoneen kanssa ja harjoittelupaikan etsimisessä, jotkut yrittävät myydä opettajille hevosia, toiset opettavat – noh – omantyylistään suomen kieltä.
Olen törmännyt hiljattain muun muassa seuraaviin tapauksiin:
- suomen kielen alkeet hallitseva rouvashenkilö toteaa vakavissaan: ”Makkara on vihannes!”
- opiskelukaverin salaattilounas saattaa joskus herättää kysymyksen: ”Oletko sinä jänis?”
- työharjoittelua palvelutalossa tekevä opiskelija toteaa senioriasukkaalle ”hyvä perse”. (”En tiennyt, että siinä on jotain outoa, mieheni sanoo näin yhtenään!”)
Kehon osista ja kaikista punastelua aiheuttavista asioista löytyy hyvät kuvat teksteineen esimerkiksi täältä.
Joskus sitä miettii kollegojen kesken vaikkapa kesäterassilla, että niin tärkeää kuin naisen onkin tietää, mitä gynekologisessa tutkimuksessa tapahtuu, onko esimerkissä mainittu pimpsa se sana, jota haluamme käyttää. (Tässä vaiheessa mieskollegat poistuvat punastellen taka-alalle tai esittävät olevansa jossakin muualla kuin paikalla.)
Kahvinsyöntivaiheen opiskelijat
Kurssin ensimmäiset kuukaudet ovat yhtä juhlaa, kun suomen kielen taito on niin alussa, että meininki on suorastaan absurdia.
”Oletko uksi nero Anita?” – Kysyi minulta opiskelija viime perjantaina. Mitäpä sitä kieltämään. Hyvin oli omaksuttu viikolla opiskeltu -ko/-kö-kysymys, jossa verbiin liitetään edellä mainittu pääte.
Voi sitä riemua, kun kurssilla on opiskeltu teemat ruoka ja juoma sekä vapaa-aika!
Perjantaina voi selvittää selvällä suomella opettajalle:
”Viikonloppuna minä syön olutta ja juon jalkapalloa!” – Ah, miten rentouttavaa!
Viaton kellonaika lipsahtaa kaljallemenoviestiksi. – ”Lähden yhdelle.”
Käynti hammaslääkärissä taittuu muotoon – ”minulla on kipeä lammas”.

Harjoittelupaikalla oli lounastettu esimiestä: ”Söimme minun pomo.” – Miksi? :O Myös lapsia on syöty kursseilla ja erityisen usein tätä tekevät ihan pienten lasten vanhemmat.
Reflektiossa paljastuu, mitä opiskelija on mieltä viikolla opituista asioista.
”Opin tällä viikolla: höpöhöpö.”
”Te silitätte tosi selkeästi.”

Suomalaisia erikoisuuksia
Suomessa on sauna. Suomalaisilla on miljoona eri tapaa puhua säästä ja siitä voi puhua tuntikausia tuntemattomien kanssa. Ensin puhutaan päivän sää, sitten aamun, yön, illan, ja eilisen säästä. Sitten mennään viime viikon ja viimeisten vuodenaikojen säihin. Siitä siirrytään luontevasti puhumaan viime vuosien säistä ja ikimuistoisista sääilmiöistä, muistellaan lapsuuden kesien ja talvien säitä ja vertaillaan niitä nykyajan säähän. Lopuksi voidaan esittää toiveita ja arvauksia tulevaisuuden säästä.
Sääjaarittelun lisäksi Suomessa voi suunnitella, milloin hankkii lapsia. Naisilla on ammatti. Jokaisella on yleensä oma pankkitili. Yritystä ei voi perustaa vuokraamalla liikehuoneistoa, kiinnittämällä kyltin ikkunaan ja avaamalla oven. Miehet siivoavat tai heitä pidetään laiskoina ja vanhanaikaisina. Alkoholin ostaminen on monimutkaista siinä missä työnhakukin. Työnhakua varten on tiedettävä, miten tietokoneella tehty ansioluettelo tallennetaan ja liitetään sähköpostiin. Juhannuksena grillataan makkaraa vesisateessa. Vessanpöntön reunoilla ei ole tarkoitus seisoa.

Ai niin, oikeinkirjoitusta kannattaa treenata ja painottaa välillä. Mihin tulee piste, milloin iso kirjain…
Muuten sairastunut opiskelija saattaa lähettää viestin:
Milloin tulee ”Minulla on..?” ja milloin ”Minä olen…?”. Mihin lause loppuu eli missä on pisteen paikka ja kyllä, oma nimi kirjoitetaan isolla, Muna.

One thought on “Opettaja, minulla on kipeä muna”