Vuoden kirjat

Mitä luin vuonna 2018?

Vuoden viimeisenä päivänä kirjoitan kolme viimeksi luettua kirjaa listaani. Numero 30 on valmiiksi piirrettynä vihkossa. Tavoitteenani oli lukea vähintään 26 kirjaa vuoden aikana, aloittaa uusi joka toinen viikko.

Nostin tavoitetta syksyllä, kun huomasin tavoitteeni valmistuvan ajoissa. Määrä tuntuu pieneltä verrattuna opiskeluaikojen hurjaan lukutahtiin (vuonna 2015 luin 60 ”vapaa-ajan” kirjaa), mutta toisaalta kohtuulliselta vapaa-ajan rajallisuuteen nähden.

Ilahduttavasti pääsin tavoitteestani yhdellä yli!

Yritän lukea kaikenlaista kirjallisuutta monesta maasta. Jämähdän helposti lukemaan suomalaisia romaaneja, vanhoja ja uusia. Olenko ehkä sellainen isänmaallinen? Tietoisesti kuitenkin valitsin luettavaksi tänä vuonna lähinnä kirjakaupan pokkarihyllystä löytyneitä teoksia ainakin Yhdysvalloista, Saksasta, Norjasta, Ruotsista, Italiasta, Israelista ja Irlannista.

Salavuoteilusta Brucen keikalle, Lasimestarin opista Napoliin

Tänä vuonna lukemistani kirjoista suosittelen muutamia. Parasta tarinaa tänä vuonna tarjosivat

1. Perttu Immonen: Suomen rahvaan historia – Olen niin ylpeä metsäläisistä juuristani. Teos on tietokirja, jonka voi nauraa läpi, jos on itseironinen geeniperimäänsä, suomalaisia esi-isiään ja -äitejään kohtaan. Teoksen voi lukea myös traagisena kuvauksena katajaisen kansan vaatimattomasta ja rankasta elämästä. Kirja on täynnä kiehtovia asioista suomalaisten historiasta, kuten kaskinauriista, salavuoteilusta, viinan poltosta, tervan poltosta, verojen välttelystä, käräjistä ja säätyeroista.
2. Eeva Kilpi: Talvisodan aika ja Välirauha, ikävöinnin aika – Trilogia on täynnä nostalgiaa menetetystä Karjalasta niin lämminhenkisesti. Ihan kuin olisin sen itse kokenut! Kolmasosa Jatkosodan ajasta on vielä lukematta/kuuntelematta.
3. Tommi Kinnunen: Pintti – Vau, Kinnunen ylittää itsensä joka kerta uudelleen. Mestarillista kuvaamista kolmen sisaruksen näkökulmasta. Tästä teoksesta voisi käyttää inhottavaa muotisanaa: parhautta!
4. Ossi Nyman: Röyhkeys – Päähenkilö käy samassa Brucen konsertissa, missä olin myös! Harvoin kerrotaan ja kuvaillaan näin, miltä työttömyys näyttää ja tuntuu ja miten siitä selviää parhaiten olemalla jokseenkin välinpitämätön.
5. Kjell Westö: Rikinkeltainen taivas – Perus-Westöä. Suomenruotsalaisista lapsista kasvaa suomenruotsalaisia aikuisia, joilla on suomenruotsalaisten ongelmia. Joka tapauksessa he ovat ongelmissaankin puoli vuosisataa suomensuomalaisia edellä.
6. Ari Väntänen & Marissa Jaakola: Takaisin valoon – Oho. Ihan käsittämätön tarina. Niin uskomaton, että sen on pakko olla totta. Suomalainen nainen huijataan ja kaapataan Tunisiaan, jossa häntä pidetään vankina ja kauppatavarana. Nainen palasi kertomaan tarinansa.
7. Elena Ferrante: Loistava ystäväni – Tarina 1950-luvun Napolista käynnistyy ja ensimmäisen osa päättyy juuri, kun ollaan hyvässä vauhdissa. Koukuttava ja kiinnostava näkökulma konservatiivisen Italian lähihistoriaan ja erityisesti tyttöjen elämään, unelmiin ja mahdollisuuksiin. Ensimmäinen osa on kuulemma nyt myös HBO:lla tv-sarjana.

Vaikuttavin vuonna 2018 julkaistu esikoisromaani oli Laura Mannisen Kaikki anteeksi. Suuret odotukset ja hehkutus puolestaan lässähtivät pannukakuiksi Sisko Savonlahden Ehkä tänä kesänä kaikki muuttuu -teoksessa.

Marja-Liisa Vartio ja John Irving toimivat aina. Tämänvuotiset eivät kuitenkaan vetäneet vertoja esimerkiksi Vartion Hänen olivat linnut -romaanille, tai Irvingin huippuhyviin teoksiin Oman elämänsä sankari, Ystäväni Owen Meany, Kaikki isäni hotellit, Garpin maailma… Varhaisessa Vapauttakaa karhuissa Irvingin tyyli hakee vielä muotoansa, mutta niin hakee myös viisi (?) vuosikymmentä Irvingiä suomentanut Kristiina Rikman. Kiehtovaa miten kääntämisen muutokset tulevat näkyväksi, kun vertaa saman henkilön käännöksiä saman kirjailijan teoksissa vuosikymmenten aikana! Peter Franzénin teos Tumman veden päällä oli hauskaa kuunnella hänen itsensä lukemana. John Greenin suosio nuortenkirjailijana avautui hyvin Arvoitus nimeltä Margosta. Täytynee lukea ensi vuonna Tähtiin kirjoitettu virhe. Eipä ihme, että Green saa nuorison lukemaan.

Unohdettavia ovat ehdottomasti Laura Paloheimon Mama Mojo, David Safierin Huono Karma. Enkä jaksaisi tarttua teokseen Cathy Kellyn Uusia alkuja, jos tietäisin sisällön etukäteen.

Elena Ferranten Napoli-sarjan ensimmäinen osa Loistava ystäväni oli oikein hyvä. Aion jatkaa sarjan parissa heti tammikuussa äänikirja-formaatissa tien päällä. Myös Yuval Noah Hararin Sapiens innosti tarttumaan Hararin seuraavaan bestselleriin Homo Deukseen, joka on vielä kesken, ja hankkimaan kirjamessuilta uuden 21 oppituntia maailman tilasta. Heidi Lindénin kirja #meetoo-vallankumous teki vihaiseksi ja taas kerran terävöitti, että sukupuolten välinen tasa-arvo ei olekaan vielä valmis. Esimerkiksi elokuva-alalla eletään vielä lähes kivikautta.

Ilman BookBeatia en olisi selvinnyt yli 30 kirjan vuosiurakasta. Pidin ”kirjojen Netflixiä” auki kaksi ja puoli kuukautta. Ehdin helposti kuunnella äänikirjana kuusi kirjaa ja lukea viisi e-kirjaa. On yllättävän nopeaa lukea kirja tabletilta tai puhelimesta, tai kuunnella se autolla ajaessa tai lenkkeillessä.

On aika kääntää sivu lukuvuoteen 2019 ja sen tarjoamiin kirjaelämyksiin. Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!