Urakysymys.nyt
Uraohjauksen erikoistumiskoulutuksessa opiskeltiin kolme päivää workshopissa ”urakirjoittamista” (career writing). Erilaisten kirjoittamisharjoitusten avulla pureuduttiin syvälle omaan identiteettiin ja urakysymyksiin. Ensimmäisenä päivänä vedettiin urakorttipakasta kortti, josta piti kirjoittaa jotain. En saanut mitään tolkullista aikaiseksi, mutta perjantaina intensiivisen kolmen päivän workshop-työskentelyn lopuksi vedettiin taas uudet urakortit. Tehtävänantona oli ”palata omaan urakysymykseen ja keskustella joko kortin kuvan tai tekstin kanssa”.
Omassa kortissani oli kuvana trapetsitaiteilijat, joiden saksiasennosta en saanut mitään irti. Käänsin tekstipuolen ja ”keskustelin” kortin kanssa. Kurinalaisuus… ei ole minun juttuni. Taito, jonka olet kehittänyt huippuunsa.. No en osaa mitään niin hyvin, enkä ole kehittänyt mitään taitoa niin paljon, että siitä kannattaisi mainita.
Keskustelin kortin kanssa hetken ja muistin, että osaan sittenkin yhden taidon. Olin ihan älyttömän hyvä yliopisto-opiskelija. Olin todella taitava suunnittelemaan omat lukujärjestykseni, aikatauluni ja sivuainevalintani. Valmistuin viidessä vuodessa parin ylimääräisen sivuaineen kera. Moni opiskelukaveri on ihmetellyt vuosien aikana ”miten voit tehdä 90 opintopistettä vuodessa?”, mutta en ole aiemmin osannut vastata siihen. Nyt vastaan. Minulla oli metodi.
Kortti ja teksti, joka siitä syntyi
Strength: mastery, skill
Shadow: over-confidence
discipline = kurinalaisuus
Kirjoita taidosta, jonka olet kehittänyt huippuunsa. Kerro jollekulle, jolla ei ole samanlaista kurinalaisuutta, miten olet taitosi kehittänyt.
Pelillistä opintosi – peliteoria
En pidä itseäni kovin kurinalaisena ihmisenä. Päinvastoin, olen boheemi ja hedonistinen. Kurinalaisuus on termi, josta en pidä ja johon en samaistu. Korvasin yliopisto-opintojen vaatiman ”kurinalaisuuden” pelillistämisellä.
Kun pelaa pitkää videopeliä, täytyy keskittyä, käyttää aikaa, nähdä vaivaa, kehittää taitoa ja olla sinnikäs, että pääsee sen läpi – kai se on jonkinlaista kurinalaisuutta. Sama sinnikkyys vaaditaan yliopisto-opintojen tekemiseen ja valmiiksi saattamiseen. Aloitin yliopisto-opinnot 24-vuotiaana. Halusin opiskella ja valmistua tavoiteajassa.
Kun opiskelupaikka on saatu ja vastaanotettu, aloitan pelini niin, että haalin itseäni kiinnostavia sivuaineita. Valitsen ensimmäisenä vuonna kaksi sivuainetta, joista olen varma, että haluan opiskella ne kokonaan, vähintään perusopinnot tai lisäksi myös aineopinnot. Kun minulla on valittuna pääaineen lisäksi kaksi sivuainetta, minulla on koko ensimmäinen vuosi aikaa miettiä, mitä muuta olisi hyvä opiskella, että saisin opinnoistani maksimaalisen hyödyn, mutta myös huvin itselleni.
Vaakakupissa painoivat
- oma viihtyminen päätoimisena opiskelijana (köyhyyden ja yksinäisen puurtamisen sietäminen)
- motivaation ylläpitäminen (lue, lue, lue, lue, lue, lue, lue…)
- työmarkkinatilanne
Opintojeni alkuvaiheessa vuonna 2011 koto-Suomi seilasi syvässä taantumassa ja työmarkkinat näyttivät toivottomilta. Moni opiskelukaveri ei onnistunut saamaan edes viikonlopputyötä Hesburgerista tai ISS:ltä. Minä nostin nöyrästi opintolainaa ja pidin kuonon kiinni kirjassa. Taantumasta huolimatta halusin valmistua kirjallisuustieteestä mahdollisimman monipuoliseksi työnhakijaksi työmarkkinoille.
- 722/2000 – Tarvitsen vielä 1278 pistettä, että pääsen seuraavalle levelille.
Pelihahmo tässä pelissä olen minä. Pääaine on ensimmäinen valinta: mikä pelihahmo olet: velho, ritari, haltija… Valitsin kotimaisen kirjallisuuden. Hahmoni on kirjallisuudenopiskelija. Ne mukavat ja nautinnolliset sivuaineet ovat pelihahmon luontaisia vahvuuksia, jotka kehittyvät helposti (mediatutkimus, sosiologia, luova kirjoittaminen). Työelämän kannalta järkevät sivuaineet (suomen kieli, opettajan pedagogiset opinnot) ovat pelihahmon taistelutaitojen kehittämistä. Maailma, jossa pelihahmo seikkailee, on yliopisto ja akateemiset työmarkkinat. Vihollinen, jota vastaan taistellaan, on taloustilanne, taantuma ja humanistisen työn arvostuksen puute. Luontaisten taitojen ja taistelutaitojen kehittämisen lisäksi matkan varrella kohti viimeistä taistelua tulee vastaan pikkupelejä ison pelin sisällä – yksittäisiä luentoja ja kursseja, jotka ovat kamppailuja tai seikkailuja, joista saa vähän ektraskorea.
Pelihahmon kehittymisen eli skoret ja ekspat näen koko ajan Nettiopsusta, johon opintopistesuoritukset tulevat. Levelit ovat lukuvuodet, joita minulla on viisi-kuusi. Hahmo kehittyy joka vuosi vähän, mutta varsinaiset upgreidaukset hahmoon tulevat kolmannen (kandidaatin tutkinto) ja viidennen vuoden (maisterintutkinto) jälkeen.
Kuudellakymmenellä opintopisteellä ja yhdeksän kuukauden opiskelutyöllä saa paljon ekspaa. Mitä enemmän XP-palkki täyttyy, sitä lähempänä on levelin uppaaminen eli pelihahmon kehittyminen paremmaksi. Kolmannen vuoden lopussa valmistun kandiksi, jolloin saan yhden levelin suoritettua ja alan operoida seuraavalla tasolla, kehittyneempänä hahmona, entistä vaikeammassa maailmassa.
Neljäntenä vuotena kerään yhden ekstralevelin, kun opiskelen opettajan pedagogiset opinnot. Tämä on muiden opintojeni kannalta ylimääräinen kenttä, jota ei ole pakko tehdä. Sillä kuitenkin saa kehitettyä hahmoa vähän nopeammin vähän paremmaksi, mutta kovemmalla työllä ja kinkkisemmillä tehtävillä.
Viidenneksi vuodeksi jää tämän ensimmäisen peliosan finaalitaistelu, loppuvastustaja. Gradu. Sillä saa skoretettua paljon ja pääsee uudelle levelille, mastertasolle. Kun viimeinen vastus on selätetty ja scoreja on vähintään vaaditut 300 opintopistettä, tulevat pelin lopputekstit ja hauska loppuanimaatio (tutkintotodistus ja opintorekisteriote, jossa näkyvät kaikki suoritetut kurssit), jossa johdatellaan siihen, että seikkailu voi jatkua.
Loppukamppailun jälkeen hahmoani pystyy vielä vapaaehtoisesti kehittämään hieman, jos pelistä haluaa saada kaiken irti. Haen jatko-opiskeluoikeutta ja teen väitöskirjan tutkimussuunnitelman. Tohtorikoulutettavan status on tässä pelissä ylin taso, jolle hahmon voi kehittää.
Pelin seuraava osa on työmarkkinat.
Koodinpurkaja 