Intohimona kirjallisuus

Kirjamessuilla mässäillään ja heitellään seteleillä niitä, jotka puhuvat parhaiten

Kaltaiseni villit ja menevät nuoret ihmiset sekoavat täysin lokakuun karnevalistisesta kirjahumusta. On Turun kirjamessua, kirjamessubileitä, -klubeja, -diskoja, Aleksis Kiven päivää ja Helsingin kirjamessua. Kaikkialla puhutaan kirjoista, diilataan niitä kadun kulmilla ja trokataan syrjäisillä kujilla. Retkahtaminen on helppoa. Kirjailjat Suomesta ja ulkomailta kokoontuvat kirjamessukaupunkeihin lietsomaan viimeisimpiä kirjajuttujaan ja levittelemään lukemattomat lopputuotteensa kansan koskeltaviksi. Kukkaronnyörit valahtavat löysiksi.

Niinpä menen, pyydän palkatonta vapaata ja vapaaehtoisesti teen itselleni tulonmenetyksen, koska haluan vajota kirjamessunirvanaan heti perjantaiaamuna. Olen koululaisryhmien ja vapaana kulkevan senioriväestön kanssa paikalla, kun vanhan pääkaupungin Messukeskuksen ovet aukeavat ja alkusoitto törähtää. Ei pelota. Tänään on tilipäivä. Rahaa on.

Turun kansainväliset kirjamessut ovat kolmipäiväiset. Esillä ovat kustantajat, kirjakaupat, kirjallisuuteen ja kirjoittamiseen liittyvät järjestöt ja yhdistykset, yleishyödylliset kulttuuriyhdistykset, äidinkielen opettajat, Turun yliopisto, kirjatapahtumat, antikvariaatit ja vaikka mitä. Samaan aikaan samassa messukeskuksessa järjestetään ruokamessut, joilta voi hakea palanpainiketta messuevääksi tai kotiin viemisiksi.

Aterioin lounaaksi italialaista pitsaa ja hieman ennen messujen sulkeutumista nautin kolme osteria, vartaan grillattuja katkarapuja sekä maistiaislasit samppanjaa ja punaviiniä. Mukaan ruokamessujen puolelta lähti italialaisia pastoja, suomalaista kuivalihaa, valkohomejuustoa ja valkosipulisilliä.

Asiaan. Poimin ohjelmalistalta ammattillisesti kiinnostavat keskustelut, jotain viihdyttävää ja ilmiöitä, joita en ole ehtinyt seurata riittävästi somessa.

Selkokirjapaneelissa Fiore-lavalla pohditaan, ketkä selkokirjoista hyötyvät. Kohderyhmiä ovat ainakin neurobiologisista vammoista kärsivät, kuten henkilöt, joilla on kehitysvamma, lukihäiriö tai ADHD. Toinen kohderyhmä on muuta kieltä kuin suomea äidinkielenä puhuvat eli kotoisammin maahanmuuttajat ja muut ulkomaalaiset. Myös muistisairauksista kärsivät henkilöt ovat selkokirjojen lukijakuntaa. Helppolukuiset kirjat voivat synnyttää tai herättää lukuinnostuksen, kun kirjojen kieli on helppoa ymmärtää. Selkokirjoiksi on kirjoitettu viime aikoina muun muassa romaaneja, lastenkirjoja ja tietokirjoja. Selkokeskuksen sivuilta löytyy kirjakauppa.

Kuisti-lavalla keskustellaan siitä, miten vauvoille kannattaa lukea. Helsingin yliopistossa vauvojen kielenkehitystä on tutkittu Lukivauva-hankkeessa, jonka koordinaattori Sanna-Kaisa Talola kertoo tutkimustuloksista: lapsen kielellinen kehitys, ongelmanratkaisukyky ja koulumenestys ovat parempia niillä, joille luetaan jo ihan pikkuruisena vauvana loruja. LUKEKAA LAPSILLENNE IHMISET! Voitte ennaltaehkäistä lastenne syrjäytymistä ja opettajien loppuunpalamista! Kuin laittaisi rahaa pankkiin.

 

Voisiko kone ajatella puolestani ja säästää aivojani?

Seuraavaksi ohjelmalehtinen ohjaa Tieto-lavalle, jossa Rauhankone-teosta alustaa professori ja tekoälytutkija Timo Honkola. Aivot työssä -kirjaa esittelevät aivotutkijat Minna Huotilainen ja Katri Saarikivi. Millainen työ sopii ihmisaivoille? Miten tekoäly auttaa työssä ja ihmisten välisessä kohtaamisissa? Tämä on pakko kuulla, tiedä vaikka olisivat keksineet keinon siihen, miten voisin vain laiskotella ja saada silti rahaa.

Kolme tutkijaa toteavat, että teknologia täytyy valjastaa ihmisen hyödyksi. Ihmisen ei pidä tulla koneen kaltaiseksi, vaan koneen ihmisen kaltaiseksi. Tekoälyä voi kehittää auttamaan missä tahansa asiassa niin arki- kuin työelämässä. Ratkaisun kuitenkin täytyy olla helppo käyttää mahdollisimman monelle ihmiselle. Tekoälystä ei ole ihmisille iloa, jos lopputulos on niin monimutkainen, että täytyy opiskella insinööriksi, ennen kuin sovellusta voi käyttää.  Kaikki kolme puhuvat työelämän stressin helpottamisesta toimivilla tekoälyratkaisuilla. Lavalla pohditaan myös, miten koneet ovat muuttaneet oppimista. Yllättävän paljon puhutaan tunteista: voiko kone oppia tuntemaan tai ainakin ymmärtämään tunteita. Miten koneet vaikuttavat ihmisten tunteisiin. Mutulla ja lukematta sanoisin, että paljon, koska nykyisin niin ystävät, rakkaudet kuin työkaverit (eli kaikki ne, joita kohtaan yleensä tunnetaan tunteita) ovat aikaisempaa useammin tavoitettavissa (joskus vain) onlinessa.

Aivot työssä -kirjassa on vinkkejä, miten työpaikkoja ja työkulttuuria voisi kehittää niin, että työ olisi vähemmän kuormittavaa aivoille. Keskeytykset ja liialliset ärsykkeet kuormittavat aivoja ja edistävät stressiä. Stressaantunut älykäs asiantuntija on helposti kärttyinen ja vähemmän älykkään oloinen. Asiantuntijuus vaipuu horrokseen unettomuuden ja levottomuuden alle. Teemat ovat tuttuja ja tunnettuja omassa työelämässäni, jossa työntekijät ovat yleensä opettajia, tutkijoita ja viestintäammattilaisia. Puheenvuorojen jälkeen olin pakotettu ostamaan teokset. Lupaan referoida pomolle.

Ilonin ihmemaan lavalla Anders Vacklin ja Aki Parhamaa kertovat olevansa ei-enää-niin-nuoria käsikirjoittajia, jotka tykkäävät pelata. Nyt he ovat malttaneet sulkea Assassin’s Creedin, avata Wordin ja kirjoittaa romaanin, jossa pelataan. Oikeastaan koko maailman läpäisee pelillisyys. Sensored reality 1 – BETA sijoittuu vuoteen 2117, Japaniin ja ilmeisesti myös Helsinkiin. Siinä opiskellaan sisäoppilaitoksessa, niin kuin Tylypahkassa, mutta pelaamista. Kansilehden mainostekstin mukaan BETA avaa trilogian, jonka ”tarina yhdistelee pelimaailmaa, scifiä, historiaa ja luo näkymiä ilmastonmuutoksen runteleman maapallon ja Suomen tulevaisuuteen”. Kuulostaa kovalta setiltä. Koska Vacklinin Elokuvan runousoppia oli niin hyvä käsikirjoittamisen oppikirja, arvelen, että tämänkin on oltava hyvä ja teen ostopäätöksen.

 

”Mää ja”, sanos turkulaine

Heidi Lindén puhuu tarkasti ja kiinnostavasti siitä, miten Me too -kampanja ja häirintäkeskustelu (erityisesti elokuva-alalla) on edennyt Suomessa viimeisen vuoden aikana. Kesän aikana työryhmän kanssa kootussa kirjassa #metoo-vallankumous, kerrotaan 150 tarinaa häirinnästä. Haastattelijan mukaan tarinat ovat myös elokuvaskeneä tuntevalle ”järkyttäviä”. Kulttuuriministeri Sampo Terho saa kiitosta siitä, että hän käynnisti häirintää koskevan selvityksen elokuva-alalla. Lindén toteaa, että tarvittiin ulkopuolinen, joka selvityksen aloittaa. Mediataloissa ja lehtien toimituksissa häiritsijämiesten nimet kyllä tiedetään, mutta kulttuurialan hyvä veli -verkoston takia tarvittiin pesunkestävä persu näyttämään tietä häirinnän kitkemisessä. Eikös olekin ironista, punavihreät ystäväni?

Hurmioituneena hienoista puheenvuoroista ja alustuksista ryntään kirjaostoksille. Kirjamessujen ohjelmajohtaja Jenni Haukio kiiruhtaa auditorion takanurkasta sivuovelle. Pari päivää myöhemmin lehdissä ja somessa taivastellaan, miten hänen aviomiehensä istuskeli auditorion rappusilla.